Len Deightonin vakoojatrilogian päätösosassa kamppailevat Neuvostoliiton ja Englannin tiedustelupalvelut keskenään tarinassa, jossa on käänne käänteen perään, ja sittenkin vielä yllätyksiä luvassa: Lontoon ottelu (WSOY, 1987; suom. Erkki Hakala; ISBN 951-0-14447-9).
Deightonin trilogian muodostavat romaanit Berliinin peli, Meksikon erä ja Lontoon ottelu, ja tässä trilogian päätösosassa MI6:n agentti Samson joutuu vastakkain KGB:n riveihin loikanneen vaimonsa Fionan kanssa. Tarina on kaukana James Bondin jatkuvasta mekkalasta, näissä romaaneissa on surumielisyyttä, toki myös intensiteettiä, mutta ennen kaikkea melkoisen osuvaa henkilöhahmojen psykologista kuvausta.
En ole varma, olenko tätä Deightonin trilogiaa lukenut aiemmin, mutta tiukasti tämä nappasi, sillä luin romaanit melkeinpä perä perää viikon sisällä. Ja kaksi viimeistä osaa luin kahdessa päivässä, viikonlopun aikana, niin että nukkumaan tuli mentyä vasta puolenyön jälkeen.
Romaanissa kaikki epäilevät kaikkia, ja Samson saa pistää parastaan selvitäkseen ehjin nahoin. Sekä omassa kotipesässä että KGB:ssä punotaan juonia itse kunkin omaa etua tavoitellen, eikä oikeastaan mitään eikä ketään voi pitää luotettavana.
Pistin kirjastossa varaukseen Samson-vakoojaromaanien seuraavat kaksi teosta, Deightonillahan on tässä sarjassa kolme trilogiaa sekä yksi erillinen romaani. Hyvää lukemista riittää.
Tekstit
Miksi taistella?
9 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti