Seppo Jokinen: Hervantalainen

Olisiko tämä ollut kuudes lukemani Seppo Jokisen tamperelaisdekkari? No, paras tähänastisista tämä kyllä on, tuntuu kuin Jokinen olisi löytänyt itsensä kirjoittajana tässä Sakari Koskisesta kertovassa dekkarissa: Hervantalainen (Crime Time, 2012; ISBN 978-952-5918-71-7).



Ehkä dekkarin hyvä vaikutelma johtuu siitä pitkästä tauosta, jonka olen Jokisen kanssa pitänyt, reilusti yli vuosi on edellisestä kerrasta kun näihin dekkareihin tartuin, ja silloin ajattelin että saa olla nyt tässä, sen verran alkoivat Jokisen kerronnan maneerit hiertää.

Mutta nyt lukeminen veti mukaansa, ja vaikka mikään täysosuma ei tämä kirja ole, kyllä Jokinen puolensa pitää suomalaisten nykydekkaristien joukossa. Paikoitellen kulmikas kerronta sopi tarinaan melko hyvin, ja maneerejakin jaksoi sietää kun niitä ei ihan vaivaksi asti ollut.

Ja pari kertaa tuntui että Jokinen leikitteli lukijansa kustannuksella, esimerkiksi kertoessaan Koskisen uudesta hienosta polkupyörästä, jonka ominaisuuksista muutama oli sellainen että saattaisi hymyilyttää pyöräkaupassa jos sellaista menisi ostamaan.

Tarinassa on kyse väkivallasta, ja kostamisesta, ja erilaisista tavoista millä ihmiset ovat sokeita omalle itselleen ja sille mitä he toisille aiheuttavat.

Pistin sarjan seuraavan kirjan varaukseen kirjastosta, ja varauksia olikin yli 400, ilmeisen suosittuja ovat nämä kerran vuodessa ilmestyvät Koskinen-dekkarit.