Len Deightonin Bernard Samsonista kertovat vakoilujännärit koukuttivat siinä määrin, että ensimmäisen trilogian luettuani aloitin toisen, Vakooja-trilogian, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Koukku (WSOY, 1990; suom. Heikki Salojärvi; ISBN 951-0-16544-1).
Koukku jatkaa siitä mihin trilogia Berliinin peli, Meksikon erä ja Lontoon ottelu jäi. Bernard Samson on edelleen tiedustelupalvelun töissä, mutta hänen vaimonsa loikkaus KGB:n puolelle varjostaa hänen uraansa. Samson matkustaa Washingtoniin tapaamaan entistä kollegaansa Jim Prettymania, tarkoituksena selvitellä hukkateille joutuneiden rahavarojen kohtaloa.
Mutta asiat alkavat mennä yhtä tiukemmin solmuun. Samson saa päähänsä että rahojen katoamisen taustalla on salaliitto ja että tapahtumia peitellään tiedustelupalvelun huipulta käsin. Vähän vähältä Samson joutuu yhä ahtaammalle, sillä rahojen katoamisen johtolangat alkavat osoittaa hänen suuntaansa, ja romaanin lopussa Samson joutuu pakenemaan oman tiedustelupalvelun väkeä.
En tiedä mistä johtui se, että kirjan tapa kuvata tapahtumia poikkesi ensimmäisestä trilogiasta aika lailla, ihan kuin Samson olisi osittain eri henkilö. Kääntäjälläkin voi olla asian kanssa tekemistä, sillä ensimmäisen trilogian käänsi Erkki Hakala ja näissä myöhemmissä oli vaihtelevasti eri kääntäjiä.
Hiukan väsähtänyt oli tämän kirjan tunnelma, mutta sen verran koukkuun tähän jäin että aloitin seuraavan Vakooja-trilogian osan lukemisen lähestulkoon saman tien tämän kirjan loppuun saatuani.
Tekstit
Tuntisitko ketään?
5 minuuttia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti