Tomi Sonster: Luonnos seikkailuksi

Tomi Sonster kirjoittaa surrealistista fantasiaa, runoina: Luonnos seikkailuksi (ntamo, 2012; ISBN 978-952-215-192-6). Kirjan voisi sanoa olevan myös tieteiskirjallisuutta, ja ainakin se on selvää että ihan tavanomaisesta todellisuuden kokemuksesta tässä ei ole kyse.

Kirjan runot kytkeytyvät toisiinsa ja lukija joutuu pohtimaan, keitä runojen "tulkitsijat" ovat, miten he hallitsevat runoissa kuvatun kaupungin todellisuutta.

Osa runoista on vähemmän fantastisia, mutta niissäkin on epätavanomainen koukku, niissäkin avautuu ovi jotenkin vinosti toiseen:

Saan perinnöksi miljoonan.
Laitan sen poikimaan.
Sillä aikaa, kun
tuijotan tietokoneen ruutua ja harkitsen sijoituksia,
poikani putoaa portaita ja saa aivovamman.
Annan rahat hyväntekeväisyyteen,
poikakoti syttyy tuleen.

Ja vielä katkelma, erään runon lopusta, olisiko tässä teemana liikenneturvallisuus, tai sitten jotain ihan muuta:

Raadonsyöjä lappaa vaan aivoja suuhunsa.
Stop-merkki on sen lusikka.