keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Neil Gaiman: The graveyard book

Neil Gaimanin romaani oli tarjolla e-kirjana Helmetin kautta, ja mikäs sen parempaa, ei kuin teos lainaan ja lukemaan: The graveyard book (Bloomsbury, 2009; ISBN 978-1-4088-0820-7).


Tämä romaani osoittautui varsinaiseksi löydöksi. Kirjan kannessa oleva hehkutus "Paras Neil Gaimanin koskaan kirjoittama kirja" voi hyvinkin pitää paikkansa. Tarinassa on sekä potkua että syvyyttä, ja sopii tämä aikuisellekin vaikka onkin luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi.

Kirja kertoo hautausmaasta, jonne ilmestyy pikkulapsi, juuri kävelemään oppinut, jonka vanhemmat on surmattu ja jota surmaaja ajaa takaa. Hautausmaan asukit pohtivat, pitäisikö asiaan puuttua millään lailla, mutta herra ja rouva Owens adoptoivat lapsen heti:

The child had fallen asleep in Mrs Owens' arms. She rocked it gently, sang to it an old song, one her mother had sung to her when she was a baby herself, back in the days when men had first started to wear powdered wigs. The song went:

Sleep my little babby-oh
Sleep until you waken
When you're grown you'll see the world
If I'm not mistaken.
Kiss a lover,
Dance a measure,
Find your name
and buried treasure . .


Kirjassa on kuvitustakin, joka hyvin sopii tarinan teemaan.


Lapselle annetaan nimeksi Nobody Owens, lyhennettynä Bod, ja vainajat sekä muut tuonpuoleisen asukit kasvattavat Bodia ja suojelevat tätä vaaroilta. Viisivuotiaana hautausmaalla seikkailee myös Scarlett-tyttö, joka tutustuu Bodiin ja jonka vanhemmat kuvittelevat Bodin olevan pelkkä mielikuvitusystävä. Mutta Scarlettin ansiosta Bod oppii jotain siitä maailmasta joka on hautausmaan ulkopuolella, lentokoneineen ja kännyköineen ja muine kummallisuuksineen:

[...] Scarlett's family had to keep moving to different university towns, and in each town her father would hope for a
permanent teaching position that never came.

'What's Particle Physics? asked Bod.

Scarlett shrugged. 'Well,' she said. 'There's atoms, which is things that is too small to see, that's what we're all made of. And there's things that's smaller than atoms and that's Particle Physics.'

Bod nodded and decided that Scarlett's father was probably interested in imaginary things.


Gaiman yhdistää taitavasti fantasiaelementtejä ja arkista kerrontaa niin että tarina tuntuu sekä sadulta että kuvaukselta niistä elämän valinnoista joita ihmisillä pakosta on edessään. Ja tuutulaulu, se jota Bodin adoptioäiti lauloi lapselleen, tulee todeksi, kunnes on aika Bodin etsiä oma kohtalonsa avarasta maailmasta.

2 kommenttia:

Leila Kastelli kirjoitti...

Jopas kuulostaa mielenkiintoiselta!

Juha Haataja kirjoitti...

Kirjaston e-kirjoissa on semmoinen ominaisuus, että kun teos on heti lainattavissa niin niitä tulee lainattua myös hetken mielijohteesta. (Olisiko "pikalaina" oikea termi tässä?) No, tällä kertaa mielijohde osui kyllä oikeaan...