Jenny Björklund oli itselleni täysin tuntematon kirjailija ennen tähän teokseen tarttumista, mutta nimi kannattaa pitää mielessä, sen verran taitavasti hän kirjoittaa: Bara gå (Schildts & Söderströms, 2012; ISBN 978-951-52-2939-7).
Löysin teoksen kirjaston palautettujen kirjojen laatikosta, ja jännä kansi sekä teoksen ohuus - 180 sivua - saivat siihen tarttumaan. Helmet-järjestelmässä teokselle on annettu asiasanaksi "kortprosa", lyhytproosa, mikä viitannee sekä teoksen pienoisromaanin raameihin että siihen että teos rakentuu hyvin lyhyistä luvuista.
Björklund kirjoittaa sinä-muodossa, mikä on varsin harvinainen tyylikeino, ja voisi tuntua raivostuttavaltakin, mutta lukujen lyhyys ja Björklundin ilmiselvä kielen käytön taituruus saivat vakuuttuneeksi. Sinä-muoto on eräänlainen tapa etäännyttää lukijaa, jotain minä-muodon ja kolmannen persoonan väliltä.
Kirjassa päähenkilö ikään kuin puhuu itselleen sinä-muodossa, ottaa etäisyyttä elämäänsä, yrittää ymmärtää omia tekemisiään, hankaluutta saada tartuttua elämään samalla tavalla kuin muut ikätoverit, jossain teini-iän ja nuoren aikuisuuden välimaastossa.
Tällainen on teoksen luku "Att återvända":
Huvudstaden blir mindre stad och färre huvuden. Du tänker på staden i det andra landet och på hur städerna aldrig riktigt tog slut där, de bara flöt in i varandra och även om du hade slutit ögonen i tio minuter skulle du inte ha kunnat tala om kontraster.
Nu har tio minuter kapat av husen på mitten och gett dem stammar och löv. Solen ligger lågt genom gulnande björklöv.
Ändhållplatsen kommer allt närmare.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti