Lauri ja Jaakko Ahonen ovat tehneet vaikuttavan kuvaromaanin (voi tätä sarjakuvaksikin sanoa), jossa käsitellään pelkoa, ja ihmisen suhdetta tuntemattomaan maailmaan: Pikku Närhi (Egmont, 2012; ISBN 978-952-233-597-5). Tekstiä kirjassa on vähän, mikä sopii aiheeseen; kuvitus on tummanpuhuvaa, mutta tummuudessaan herkkää.
Kirjassa puhutaan lapsista, tai lapsesta, yksinäisyydestä ja mielikuvituksesta, sekä niistä peloista joita maailma tarjoilee lapselle, tässä tapauksessa närhihahmoiselle linnulle.
Tapahtumapaikka on talo, jonka ikkunat on teljetty umpeen ja ulko-ovi lukittu, ja jossa Pikku Närhen ainoa ystävä on hämähäkki, joka auttaa kestämään tuntemattoman maailman luomia pelkoja.
Kuvaromaanissa puhutaan myös Pikku Närhen suhteesta äitiinsä, joka makaa sairaana sängyssä, ja samalla tulee mieleen että tässä puhutaan samalla muun kaltaisesta sairaudesta myös, kyvyttömyydestä toimia maailmassa, peloista jotka tunkevat esiin kaikkialta, ovista, ikkunoista ja seinistä.
Tämä kuvaromaani on selvästi tehty aikuisia varten, vaikka puhuukin lapsista, mutta lapsista puhuessaan kuvaromaani tuntuu tavattoman uskottavalta, se kertoo maailmasta lapsen silmin nähtynä, silloin kun pelko valtaa mielen.
Lisäys: Teos voitti Sarjakuva-Finlandian 2013. Palkinto osui kohdalleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti