Pidin taukoa Jarkko Sipilän dekkareiden lukemisessa, koska Sipilä tuntui politikoivan kirjoissa tavalla josta en pidä. Mutta sitten kuitenkin tartuin tähän uuteen dekkariin, eikä se huono ollut: Suljetuin ovin (Crime Time, 2012; ISBN 978-952-5918-75-5).
Joissakin aiemmissa Sipilän kirjoissa esillä ollut teema, oman käden oikeus, on tässäkin yksi keskeinen juonen elementti, ja samaten rikoksen ja rangaistuksen keskinäinen suhde, kysymys siitä milloin rangastus on riittävän kova rikokseen nähden.
Teoksessa oli myös erikoinen sivujuonne, tarina virkamiehistä (poliisi, ulosottoviranomainen ja niin edelleen) jotka ovat päättäneet rangaista liian lievällä tuomiolla päässeitä rikollisia omalla tavallaan: ulosottomies käy ovella, asunnosta tulee häätö, ja niin edelleen.
Teoksen päähenkilönä on Kari Takamäki, kuten ennenkin, ja tällä kertaa Takamäki lähipiireineen tuntuu joutuneen takaa-ajon kohteeksi, mutta syistä tähän ei ole tietoa. Erikoisefektejä on liiankin kanssa: tulipalo, autolla yliajon yritys, räjähteitä, ...
Ei tämä huono dekkari ole, suomalaiseksi, mutta edelleenkin jokin näissä kirjoissa häiritsee, ehkä maailmankuvan kapeus, se että todellisuudella on aina vain yksi oikea puoli, poliisin näkemys asiasta. Todellisia syitä ongelmiin ei näissä dekkareissa pohdita.
Tekstit
47 Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti