Eeva Tikka on kirjoittanut romaanin, jonka lukeminen jäi aivan viime tippaan, sillä kirjaston laina-aika oli lopussa kolmen uusimiskerran jälkeen. Tässä romaanissa oli surullista, satumaista hohdetta: Mykkä lintu (Gummerus, 2004; ISBN 951-20-6693-9).
Minulla oli sellainen käsitys, etten ollut lukenut yhtään Tikan kirjaa ennen tätä, mutta olin väärässä, sillä ainakin teoksen Satuja olen lukenut, ja siitä myös arvion kirjoittanut.
Jonkin verran samanlaista tunnelmaa oli tässä romaanissa, joka yhdisteli tapahtumia monessa eri aikaskaalassa: päähenkilön lapsuudessa, päähenkilön avioliiton loppuvaiheilla, ja "nykyisyydessä", keskellä retriittiin vetäytymistä.
Kirja oli hyvinkin realistinen kuvaus pitkän avioliiton loppuhetkistä, kun ero tulee, ja kaikki siihenastinen tulee kyseenalaistettua. Oliko onnea ollutkaan, mikä oli kaiken merkitys?
Samalla kirjassa on muistojen, lapsuuden juonne, jossa liikutaan myös satua muistuttavissa maisemissa, sellaisissa jotka kertovat jostakin rationaalisen älyn tavoittamattomasta, siitä mikä on sanojen tuolla puolen, mykkyyden takana.
Hieno romaani, ja vaikka välillä tuntui siltä että tarinan osaset eivät aivan osu toistensa kanssa kohdalleen, kyllä tämä romaani kertomisen arvoisen tarinan tuo lukijalle.
Tekstit
47 Autopaikat ovat paljon metroa suurempi investointi
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti