Halinen = Little hug

Matti Päivänsalon kirja Halinen = Little hug ... ja 449 muuta paikannimeä kolmannella kotimaisella (Atena, 2008; kuvitus Mika Lietzén) taisi olla ilmestymisvuotensa omituisimpia kirjoja. Kustantajan sivuilla sanotaan: "Jotkut viralliset tahot ovat jopa ottaneet käännökset vakavasti, mikä tekee koko jutusta entistä riemastuttavamman."

Kirjan esipuheessa todetaan: 'Nyt kun olemme Euroopan ytimessä päättämässä maanosamme yhteisestä tulevaisuudesta, otamme ilolla käyttöön "kolmannen kotimaisen". Näin voimme tuntea syvää yhteenkuuluvuutta kaikkien Euroopan maiden kanssa.'

Siis: suomalaisia paikannimiä englanniksi, voiko idea toimia kirjana? Kyllä, ainakin siinä mielessä että se saa miettimään mistä tietyt (tutut) paikannimet oikein ovat peräisin ja mitä ne oikeastaan tarkoittavat.

No, otetaanpa muutama esimerkki, ensin Helsingistä: Jakomäki Sharing Hill, Munkkiniemi Doughnut Cape, Pitäjänmäki Keeper's Hill, Suursuo Allmighty Swamp. Ja kaksi esimerkkiä Espoosta: Lintuvaara Bird Hazard, Lähderanta Gobeach. Sekä vielä Vantaata: Kaivoksela Minefield, Myyrmäki Molehill, Pähkinärinne Nutslope.

Jep, kyllä tästä leikittelystä hupia saattaa olla. Ja ehkä paras mitä kirjan innoittamana voi tehdä on lähteä keksimään omia englanninnoksia. Otanpa tästä esimerkin Kainuusta: Vuolijoki Carvedriver (jota ei kylläkään enää ole olemassa itsenäisenä kuntana).

Ei tosikoille eikä virallisille tahoille, mutta muille kyllä - näkökulma kielipolitiikkaan se on tämäkin.