Korkeakoulupolitiikan dynamiikat Suomessa

Jaakko Kaukon väitöskirja on opinnäytteeksi harvinaisen selkeää luettavaa: Korkeakoulupolitiikan dynamiikat Suomessa (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden laitos, 2011). Ja kun tutkimuksen aihetta voi pitää suorastaan elintärkeänä Suomen tulevaisuudelle, mikäs sen parempaa luettavaa kesäksi kuin tämä.

Kirjan ensimmäinen luku lähtee liikkeelle lainauksella haastateltavalta, ja tämän kelpaa lainata tähänkin:

"Siinä on pääministeri puheenjohtajana ja kaikki keskeiset ministerit. Ja edustus vielä: siellä on Tekesin pääjohtaja ja VTT:n pääjohtaja ja yliopistojen edustus ja minun ymmärtääkseni aika hyvä valmisteluprosessi. Sitten siellä nuijitaan päätöksiä pöytään, joita valtioneuvosto ei sen jälkeen noudata. Ne samat tyypit, jotka istuvat siellä!"

Lainauksessa puhutaan tutkimus- ja innovaationeuvoston suhteesta valtioneuvoston päätöksiin, ja päästään suoraan tutkimuksen keskeiseen pohdintaan, siihen miksi näin tapahtuu: miksi "ministerit eivät noudata itse keskeisessä korkeakoulupolitiikan toimielimessä hyväksymiään linjauksia"? Tai ainakin voi pyrkiä tutkimaan, miten asiasta voidaan saada selvää ja miksi näin väitetään.

Kaukon tutkimuksessa tarkastellaan toimijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita, ja nimenomaan kansallisella tasolla, menemättä organisaatioiden sisäisiin rakenteisiin. Kaksi keskeistä tekijää - politiikan dynamiikan kaksi ulottuvuutta - ovat tilanne ja mahdollisuus. Tässä politiikka tilanteena "liittyy ajatukseen otollisesta hetkestä, jolloin politiikan linja voidaan murtaa". Vastaavasti politiikka mahdollisuutena liittyy toimijoiden havaitsemiin poliittisiin mahdollisuuksiin ja niiden perusteella muodostettuun käsitykseen toiminnan vaihtoehdoista.

Kuten tästä käy ilmi, tutkimuksen asetelma on varsin abstrakti eikä siinä pyritä kuvailemaan korkeakoulupoliittisen järjestelmän (monimutkaista) rakennetta vaan sitä dynamiikkaa joka on havaittavissa - ja niitä keinoja joilla tätä dynamiikkaa voidaan tutkia. Tutkimuksessa käytetään sekä kansallisen korkeakoulupolitiikan toimijoiden (organisaatioiden) tuottamaa kirjallista materiaalia että 25 keskeiseksi määritellyn toimijan haastatteluja.

Tutkimuksen metodiikkaa voi toki kritisoida, mutta mielestäni se näyttää varsin selväpäiseltä ja ainakin tarjoaa hyvät lähtökohdat tarvittaessa täydentää tutkimuksen keskeisiä havaintoja, jos joku vastaavaan urakkaan jatkossa tahtoo lähteä. En kuitenkaan aio tarttua metodologisiin kysymyksiin vaan poimia muutamia väitöskirjan mielenkiintoisia havaintoja.

Kauko viittaa Baumgartnerin ja Jonesin jaksottaisen tasapainon malliin ja pohtii tästä näkökulmasta muutoksen vaiheittaisuutta ja katkonaisuutta: "Muutokselle suosiollisen hetken syntymistä jaksottaisen tasapainon malli selittää näennäisellä vakaudella. Vakaus johtuu mallin mukaan siitä, että kansalliselle agendalle mahtuu yleensä vain hyvin vähän asioita. Agenda on yleensä varsin pakattu, sillä tarjontaa on paljon. Lisäksi asian agendalle saattaminen eli politiikan teko koetaan monimutkaiseksi."

Kauko pohtii asialistan asettamista (agenda setting) ja tähän liittyviä elementtejä, muun muassa policy-ikkunaa (policy window), policy-yrittäjiä (policy entrepreneur) ja asioiden paketointia (coupling): "Koska policy-ikkuna on auki lyhyen aikaa, policy-yrittäjät vyöryttävät siitä sisään ongelmia, toimintaehdotuksia ja näistä tehtyjä paketteja. Paketoinnin lisäksi policy-yrittäjillä on tärkeä rooli myös koko järjestelmän pehmittämisessä (softening up)."

Kauko noteeraa tähän liittyvä oivalluksen ja pohdiskelee sitä: "[P]oliittisen järjestelmän päätöksenteko ei etene [...] asialistan asettamisesta vaihtoehtojen etsimiseen. Sen sijaan, vaihtoehtoja on ilmassa useita ennen kuin ongelmaakaan on esitetty. [...] [P]äätöksenteossa ratkaisut etsivät enemmänkin ongelmia kuin ongelmat ratkaisuja."

Jotta muutoksia todella tapahtuisi, "institutionaalisen rakenteen tulee olla linjassa ulkoisten tekijöiden kanssa: pitkien historiallisten kehityskulkujen ja poliittisen järjestelmän". Kaukon tutkima uudistusdynamiikka "luonnehtii hetkeä, jossa poliittinen tilanne on otollinen ja toimintamahdollisuudet ovat politisoituneet". Tällaisella hetkellä institutionaalista rakennetta voidaan muuttaa edelleen: "Korkeakoulupoliittisen järjestelmän uudistamista ajavat policy-yrittäjät, jotka esittävät lempiratkaisujaan esillä oleviin ongelmiin."

Entä mitkä ovat väitöskirjan keskeiset havainnot edellä kuvatuista lähtökohdista käsin? Tähän palaan myöhemmin.

Lisäys: Pohdinta jatkuu täällä.