Markus Varesvuo, Jari Peltomäki ja Bence Mate ovat kirjoittaneet Lintukuvauksen käsikirjan (Docendo, 2011), jota voi pitää aiheensa ehdottomana kärkiteoksena. Kirjoittajat ovat huippuosaajia, jotka kertovat siitä miten linnut saadaa kuvaan: kamerarungoista, objektiiveistä, syöteistä, piilokojuista, parhaista kuvauspaikoista ja niin edelleen.
Teoksen kuvitus on ensiluokkaista, ainakin teknisessä mielessä parasta mitä lintukuvaajat tällä hetkellä tuottavat.
Mutta mieleen tulee, että tämmöistäkö tämäkin on? Teollista tuotantoa jossa rakennetaan tuotantovälineitä jotta saadaan ulos tuote, joka myy.
Voi tietenkin ylipäänsä kysyä, onko lintuvalokuvaus - tai luontovalokuvaus - tai valokuvaus - yleensäkään muuta kuin teknistä virtuositeettia, kykyä hyödyntää vempaimia ja välineitä niin että ruudulle piirtyy mahdollisimman hieno kuva kohteesta.
Pitäisikö valokuvauksen olla muutakin, esimerkiksi taidetta?
Tarkoitan tässä yhteydessä sitä, mistä David Bayles ja Ted Orland kirjoittavat teoksessa Art & Fear: "To the viewer, who has little emotional investment in how the work gets done, art made primarily to display technical virtuosity is often beautiful, striking, elecant...and vacant. [...] Compared to other challenges, the ultimate shortcoming of technical problems is not that they are hard, but that they are easy."
En osaa tässä sen kummemmin asiaa perustella, muuta kuin sillä että kirjan valokuvista - muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta - tuli tyhjä olo, ikään kuin olisi katsonut muovisia (tai täytettyjä) lintuja elävien sijaan.
Tekstit
a compassionate ear
5 tuntia sitten
2 kommenttia:
Suosittelen tutustumaan Jorma Luhdan teoksiin. Hänen tuotannossaan muovisuus on kaukana ja tunnelma aina etualalla. Samoin Willamo taitaa tunnelmoinnin.
Jep, Luhdan teoksista olen lukenut kirjan Tähtiyöt, ja se oli vaikuttava. Willamoa on tullut myös luettua, mutta pitääkin taas tarkistaa mitä kirjastosta olisi saatavilla näiltä herroilta.
Lähetä kommentti