Luovuuden ulottuvuudet

Ritva Haavikko ja Jan-Erik Ruth toimittivat mainion artikkelikokoelman erilaisista näkökulmista luovuuteen. Teos Luovuuden ulottuvuudet (Weilin+Göös, 1984) on tosin hiukan kärsinyt ajan patinasta, mutta itse asia on hyvinkin ajankohtainen, ja monessa kirjan artikkelissa on oivallettavaa tämän päivän lukijalle.

Mitä sitten luovuus on? Sitä voi pitää omaperäisyyden ja joustavuuden jonkinlaisena yhdistelmänä, mutta määritelmiä on monenlaisia; voisi sanoa että kirjassa tarjotut määritelmätkin ovat omaperäisiä ja joustavia. Jan-Erik Ruth kirjoittaa: "Luova suhtautumistapa edellyttää [...] halua joutua ymmälleen ja nauttia vastakohdista – tämä on taiteellisen ja tieteellisen luovuuden ensimmäinen ehto. Toinen ehto on keskittymiskyky."

Kirjastosta lainaamaani kirjaan oli tehty marginaalimerkintöjä ja alleviivauksia, nämä tarjosivat mainion kommentaarin siihen mitä lukijat olivat kirjasta hakeneet. Tuo edellä esitetty lainaus oli tällainen noteerattu katkelma.

Lasten luovuutta kommentoi Jorma Heikkilä tähän tapaan: "Lapsuudessa mielikuvituksen käyttö on runsasta, koska sanavarasto on pieni, verbaalinen ilmaisu kapeata ja käsitteitä vähän." Mielestäni nykyisin ymmärretään hiukan enemmän lasten kykyä ilmaisuus, mutta kaiketi tässä on ymmärryksen siemen vieläkin.

Itselleni tuli tässä mieleen usein todettu ero (nykyisen) länsimaisen ja muinaisen kiinalaisen runouden välillä: "Länsimaissa kaikki runon osaset edustavat abstraktioita, muinaisessa kiinalaisessa runoudessa asiat edustivat konkreettista luontoa suoraan, ilman abstraktiota." (Tämäkin on tietysti melkoinen yleistys.) Olisiko kuitenkin niin, että lapsilla on tämä kyky ja aikuiset eivät vain sitä enää ymmärrä?

No, joka tapauksessa mainio kirjallinen teos, ja hienoa että se on edelleen saatavilla.