Donald E. Westlaken tuotannosta olen lukenut dekkareita, joissa päähenkilönä on epäonninen murtovaras John Dortmunder, Westlaken tunnetuin hahmo. Mutta muunkin tyylisiä kirjoja Westlakelta löytyy.
Kirja Apua, minua pidetään vankina (WSOY, 1988; suom. Kalevi Nyytäjä) kuuluu Westlaken tuotannon helmiin, ja jälleen päähenkilöllä on ongelmia. Nyt kyseessä on Harry Künt — joka kirjoitetaan umlautilla – kaveri joka ei voi olla tekemättä kepposia, ja niinpä hän lopulta päätyy vankilaan kepposen riistäydyttyä käsistä.
Harry yrittää parhaansa mukaan pärjätä vankilassa, mutta helppoa ei ole, varsinkin kun hän ei oikein osaa olla tekemättä kujeita vankilassakaan. Westlake kutoo tarinasta melkoisen veijaritarinan, joka tapahtuu vankilan seinien sisällä – ja äkkiä myös vankilan muurien ulkopuolella, kun Harry joutuu pankkiryöstöä suunnittelevien konnien kelkkaan.
Ja samaan tapaan kuin Dortmunder-kirjoissa, Harry joutuu selvittelemään mysteeriä, sillä vankilassa joku harrastaa melkoisen näyttäviä kepposia, eikä vankilanjohtaja ota uskoakseen ettei keppostelija ole Harry.
Ja käykö kirjassa hyvin? No, Harry joutuu tasapainoilemaan veitsenterällä läpi toinen toistaan epäonnisempien pankkiryöstön yritysten, koko ajan peläten että kaikki paljastuu, mutta taitaapa Harry samalla päästä myös jaloilleen. Voisiko jopa olla, että vankila parantaa miehen keppostelemisesta?
Tekstit
a compassionate ear
9 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti