Daniil Harmsin (1905-1942) tarinakokoelma Sattumia (WSOY, 1988) on hauskan kummallista, kummallisen hauskaa ja lukijan pysäyttävää tekstiä. Harmsia kehutaan "absurdin kerronnan venäläiseksi mestariksi", joka jäi sosialistisen realismin jalkoihin ja nousi tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen.
Kirjoituksista voi lukea yhtä ja toista neuvostoyhteiskunnan menoon liittyvää kritiikkiä, mutta siinä määrin avoimia ja yllättäviä ne ovat ettei lukija voi olla varma mistä tekstissä kulloinkin on kyse. Joka tapauksessa Harms löysi tavan käyttää kieltä tavalla, joka päällisin puolin tuntuu normaalilta, mutta joka pistää lukijan pohtimaan arkisten asioiden merkityksiä aivan uudesta suunnasta.
Otetaan lyhyt esimerkki, tarina joka on otsikoitu "Muistoksi albumiin":
Satuin kerran näkemään, miten kärpänen ja lude alkoivat tapella. Se oli niin kammottava näky, että ryntäsin kadulle ja lähdin juoksemaan piru ties minne.
Niin tässäkin albumissa: kirjoitat häijyyttäsi jotain, ja sitten onkin jo myöhäistä.
Tai tämä tarina, otsikolla "Uusi anatomia":
Erään pikkutytön nenään kasvoi kaksi vaaleansinistä nauhaa. Tapaus oli siinä mielessä harvinainen, että toisessa nauhassa luki "Mars" ja toisessa "Jupiter".
En tiedä mistä tässä kaikessa on kyse, ja onko tarpeenkaan?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti