Korkeakoulupolitiikan dynamiikat Suomessa II

Jatkan Jaakko Kaukon väitöskirjan Korkeakoulupolitiikan dynamiikat Suomessa pohdiskelua. Mitkä ovat tutkimuksen keskeiset substanssikysymykset ja havainnot? Pohdin aluksi dynamiikan teemoja. Itseäni kiinnostivat erityisesti kaksi dynaamiikan juonnetta: kansainvälisen politiikan dynamiikka ja uudistuva tutkimuspolitiikka, erityisesti ristiriita perustutkimuksen ja innovaatiopolitiikan välillä.

Perustutkimus on jäänyt politiikassa taka-alalle 1990-luvulta alkaen: "[P]erustutkimuksen kehittämistoimintaa ei tiede- ja teknologianeuvoston linjauksissa juuri näy eli politisoituneet toimintamahdollisuudet sijaitsevat soveltavan tutkimuksen puolella. Ainoana perustutkimukseen liittyvänä tiede- ja teknologianeuvoston raporteissa on ollut tutkijakoulutukseen panostaminen. Erityisprojektit kohdistuvat innovaatioihin ja tekniikkaan." Esimerkkinä tästä Kauko mainitsee SHOKien (strategisen huippuosaamisen keskittymät) perustamisen 2006-2008.

Mielenkiintoinen tutkimuksellinen kysymys on se, miksi rakenteellinen kehittäminen on ollut politisoituneena 1990-luvulta alkaen, mutta institutionaalisen rakenteen muutokset ovat olleet minimaalisia. Jonkinlaisen vastauksen Kauko tähän esittää lukkodynamiikan ja kitkadynamiikan käsitteiden kautta. Palaan tähän aiheeseen lopussa.

Monimutkaistuva järjestelmä herättää kysymyksiä. Tällaiseksi Kauko nostaa valtioneuvoston ja opetus- ja kulttuuriministeriön sekä yliopiston ja ministeriön välisten roolien uudelleen määrittelyn. Samaten: "[M]ikä on strategisen ohjauksen suhde tulosohjaukseen. Entä mikä on budjettiohjauksen suhde hallitusohjelmaan?" Kauko pyrkii löytämään näihin kysymyksiin vastauksia haastattelujen avulla.

Globalisaatio nousee keskeiseksi kansainvälisen politiikkajuonteen teemaksi, liittyen myös yliopistoihin jotka hahmotetaan kansainvälisessä kilpailussa osana kansallista rintamaa. Näin sanoi haastateltu virkamies: "[T]ämä globalisaatioon vastaaminen kansakuntana, niin yliopistothan on siinä nostettu ihan kaapin päälle, että Suomi menestyy tai kaatuu yliopistojen myötä, niin sellainen ajatteluhan on kauheasti vahvistunut."

Mutta vaikka yliopistojen merkitystä korostetaan, näyttävät ne osittain joutuneen taka-alalle innovaationpolitiikan vallatessa alaa. Joka tapauksessa kansallinen innovaatiojärjestelmä nähdään menestystarinana, mutta siihen liittyy myös uhkia. Lisäksi demokratiaa rajoittaa konsensusajattelu, mistä haastateltu virkamies sanoi: "[E]i meillä koskaan politiikasta ole kauheasti tykätty, että aina se on haluttu jotenkin pois. Ja demokratia on ikävää, koska siinä menee paljon aikaa."

Kauko toteaa haastateltavien näkevän perustutkimus- ja innovaatiopolitiikassa kaksi koalitiota: "Innovaatiopolitiikan ryhmittymässä ovat työ- ja elinkeinoministeriö, Tekes, Elinkeinoelämän keskusliitto, Sitra ja valtiovarainministeriö. Perustutkimuskoalitiossa ovat opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia ja yliopistoista erityisesti monitieteiset."

Innovaatiopolitiikan koalitio on selvästi vahvempi, ja esimerkiksi Suomen Akatemian on koettu jääneen ikään kuin innovaatiopolitiikan ansaan. Lisäksi perustutkimuksen koalitio on sisäisesti erimielinen, mikä heikentää sen merkitystä.

Seuraavaksi siirryn hallintopolitiikan juonteen pohtimiseen. Yliopistolaitosta on pyritty karsimaan ja profiloimaan, mutta välttäen suoria toimenpiteitä, erilaisten epäsuorien keinojen kautta: 'Haastatellun mukaan rakenteellisen kehittämisen 1990-luvulla keksitty työnimi on "vapaaehtoinen saneeraaminen", joka kuvaakin nykyprosessin luonnetta varsin hyvin. Tarkoituksena on yliopistojen oma-aloitteisuus päällekkäisyyksien karsimisessa ja profiloitumisessa.'

Muutoksia on vaikeuttanut se, että tarvittaisiin vahva opetusministeri ajamaan linjaansa läpi: "Opetusministerin salkku nähtiin kuitenkin haastateltavien parissa sangen kevyeksi. Haastatellut tunnistavat, että pitkään aikaan opetusministerin paikalle ei ole valittu pidemmän linjan poliitikkoa." Tosin tähän on mahdollisesti tulossa muutosta, joidenkin haastateltavien mukaan.

Korkeakoulupoliittinen järjestämä on sellainen, jolla puolueet eivät juuri pysty erottautumaan toisistaan: "Poliitikkojen osalta korkeakoulupolitiikan hallintopolitiikka näyttää konsensuaaliselta ja yllätyksettömältä ja tämän vuosi myös epäkiinnostavalta, koska siihen ei liity äänestäjien intohimoja tai puolueiden eroja."

Tämä johtaa siihen, että korkeakoulupolitiikan rooli hallitusohjelman muodostamisessa ja opetusministerin valinta nähdään lähes farssina: "[K]un ollaan siinä ihan loppusuoralla [...] sitten ruvetaan kyselemään, että 'kuka siihen [opetusministerin paikalle] sitten tulee'?"

Hallintopolitiikassa on haasteena myös se, että "yliopistojen kollektiiviedustus pystyy olemaan yhtä mieltä rahasta ja pääsääntönä muissa asioissa intressit hajautuvat niin pahasti, että yhteisiä kantoja on hankala muodostaa."

Kaiken huipulla on vielä keinojen ja päämäärien ristiriita: "Poliittisia linjauksia pystytään tuottamaan, mutta niistä ei pystytä keskustelemaan. Taloudelliset keinot päätetään erillään politiikasta eikä niitä katsota kokonaisuutena." Kauko ottaa tässä yhteydessä käyttään termin kitkadynamiikka, joka tyypillisesti johtaa uudistusten mahdottomuuteen: "[M]uutosdynamiikka politisoi muita juonteita ja kitkadynamiikka estää politisointeja muissa juonteissa. [...] Jos kansainvälinen vuorovaikutus vaikuttaa toimintamahdollisuuksien politisointia edistävästi, on hallintopolitiikan kitkadynamiikalla täysin päinvastainen vaikutus muihin politiikkajuonteisiin."

Väitöskirjan kuva 6 sivulla 199 tiivistää mainiosti teoreettisen kehyksen korkeakoulupoliittisen järjestelmän dynamiikan muutoksesta. Kitkadynamiikan ja konsensuaalisen muutosdynamiikan välillä tapahtuu siirtymiä kansainvälisen politiikan juonteen ja hallintopolitiikan juonteen avulla. Vastaavasti uudistusdynamiikasta siirrytään lukkodynamiikkaan aluepolitiikan juonteen kautta, ja uudistusdynamiikan sisällä vaikuttaa tutkimuspolitiikan juonne.

Yhteenveto: Tärkeä, ajankohtainen ja paljon ajatuksia herättävä väitöskirja, joka ansaitsee laajempaa tunnettuvuutta. Toivon, että tästä syntyy pohdintaa ja keskustelua. Tosin voi olla, että kitka- ja lukkodynamiikka ottavat tässäkin asiassa ohjakset käsiinsä.