Kirjallisuus liikkeessä

Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2011 on nimeltään Kirjallisuus liikkeessä: Lajeja, käsitteitä, teorioita (ÄOL, 2011). Takakannen tekstissä sanotaan, että kirjassa "sovelletaan uusia kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja tuttuihin klassikkoteoksiin". Ja hyvin sovelletaankin!

Henriikka Tavi pohtii runouden opettamista yläasteen pojille (ja miksei tytöillekin), joiden mielestä runot ovat roskaa: "Hän ei halua, että joku uskottelee hänelle, että jokin sellainen on kallisarvoista ja hienoa, joka todellisuudessa on helppoa ja halpa-arvoista – sellaista, mitä kuka tahansa osaisi tehdä."

Kyse on siis siitä, ettei osata hahmottaa, mikä on runo: "Moderni runo, vailla mitan tai riimin tunnuspiirteitä, on hahmoton. Se vaikuttaa miltä tahansa tekstin pätkältä, joka on satunnaisesti kasattu." Tähän Tavi toteaa, että epäily voi olla myös runoutta rakentava voima, ja että opetuksessa voidaan hyödyntää tee se itse -henkeä: "... runouden opetus voisi oppia runopiireissä vallitsevasta tekemisen ja toimimisen innosta."

Kirja sisältää paljon helmiä - jokainen artikkeli puolustaa paikkaansa tässä tasokkaassa kokoelmassa. Mainitaanpa vielä Aino-Maija Lahtisen artikkeli "Eettinen lähestyminen kirjallisuuteen", jossa pohditaan romaanikirjallisuuden käsittelyä eettisen kasvatuksen välineenä, esimerkiksi Paul Austerin tuotantoa (Sattumuksia Brooklynissa ja Timbuktu) ja Philippe Clauderin romaania Harmaat sielut.

Mainio kirja, joka sisältää huomattavan määrän viittauksia kirjallisuuteen, ja myös paljon semmoista jota en tiennyt olevan olemassakaan, alkaen kansikuvaksi valitusta "kuvarunosta". Kehitys kehittyy...