Fergusonin tapaus

Keväällä aloin paikkaamaan aukkoa dekkarikirjallisuuden tuntemuksessa lukemalla Dashiell Hammettia. Ja nyt on vuorossa Ross Macdonald, jota Wikipedian mukaan 'pidetään ”kovaksikeitetyn” rikoskirjallisuuden tärkeimpänä nimenä Dashiell Hammettin ja Raymond Chandlerin ohella'. Raymond Chandleria olinkin jo aiemmin lukenut.

Ross Macdonaldin tunnetuin hahmo on yksityisetsivä Lew Archer, mutta muitakin päähenkilöitä hänellä on kirjoissaan. Teoksessa Fergusonin tapaus (Book Studio, 2000) päähenkilö on nuori juristi Bill Gunnarson, joka saa puolivahingossa hoitaakseen kinkkisen jutun. Perheenlisäystäkin on tulossa, joten jännitettävää riittää.

Tämän kirjan perusteella Macdonaldin dialogi on sujuvaa ja nasevaa, mutta ei yhtä lailla kärjistettyä ja yllätyksellistä kuin Hammetilla. Toisaalta Macdonaldin tekstissä on paikoin yllättävää runollisuutta: "Kaukana merellä lintuparvi levittäytyi hajanaiseksi jonoksi kuin katkonaiseksi virkkeeksi, jonka merkitys ei koskaan aukea täysin luettavaksi. Ajattelin niitä koko matkan Beverly Hillsiin. Linnut olivat liian kaukana, jotta olisin voinut tunnistaa ne, mutta oli se aika vuodesta, jolloin jotkut vesilinnut muuttivat, en vain tiennyt tarkalleen miksi ja minne."

Mikä näiden kolmen kirjoittajan dekkareissa hämmästyttää ja ihastuttaa on niiden kyky sisällyttää suoraviivaiseen tarinan kerrontaan ja toimintaan hyvinkin moninaista näkemystä ja kokemusta. Macdonaldin teksti tuntuu paikoin ikään kuin runoudelta, jossa hypätään nopeasti näkökulmasta ja tunnelmasta toiseen, ja näiden sävyjen yhteen saattaminen tuo tarjolle vivahteita ja merkityksiä joita voi pohtia pitkäänkin.

Teos Fergusonin tapaus on toisaalta myös mainio esimerkki perinteisestä dekkarista, jossa etsitään tapahtumiin syyllistä monien mutkien kautta, mutta täytyy sanoa - kuten kirjan takakannessa annetaan ymmärtää - että ovelasti Macdonald tarinansa kokoaa. Lukija saa tuntea olevansa fiksu, kunnes Macdonald pistää pakan aika lailla sekaisin viime sivuilla.

Macdonald osaa kirjoittaa, ja tosiaankin, kyllä hän hyvin sopii Hammettin ja Chandlerin rinnalle, mestarillista tekstiä kerta kaikkiaan.