Lintujen käytännöllisyydestä

Nelli Hietalan Lintujen käytännöllisyydestä (Nemo, 2011) riemastuttaa ja ihmetyttää. Tässä on novellistiikkaa, joka on sekä omaperäistä että tuo mukavalla tavalla mieleen suuret kertojat, esimerkiksi Nikolai Gogolin ja Franz Kafkan lyhyet kertomukset, tyyliin Kafkan Hiilisangolla ratsastaja. Mutta siinä missä Gogol ja Kafka ovat maailmankuvaltaan melkoisen pessimistisiä, Hietala sisällyttää novelleihinsa riemastuttavaa - sanoisiko käytännönläheistä - lämpimyyttä.

Mikä mainiointa, Hietala paketoi oivalluksensa hykerryttävällä tavalla asialliseksi tekstiksi, jota voisi ensi silmäyksellä kuvitella lainaukseksi virallisesta muistiosta tai yrityksen strategiadokumentista. Otetaanpa esimerkki novellista "Taantumus":

Ilman lasta liikkuvan aikuisen on pidättäydyttävä riimittelystä, rallattelusta, lallattelusta ja laukkahypyistä. Asiaa tuntematon voisi kuvitella, ettei se ole kovin vaikeaa. Pieni lorunpätkä johtaa kuitenkin toiseen. Riimi muuttuu miltei huomaamatta rallatukseksi ja siitä on enää häviävän pieni askel päristelyyn. Päristely johtaa irvistelyyn, irvistely laukkahyppyihin, hypyt tanssahteluun, tanssahtelu satuiluun ja pian kaikki oman lapsuusajan lorut, riimit, rallatukset, runonpätkät ja sadut alkavat räjähdellä tartunnan saaneen aikuisen päässä kuin uudenvuoden ilotulitteet.

Ja entäpä "Ohje unien pyydystämiseksi":

Unien pyydystämiseksi tarvitaan kannellinen lasipurkki. [...] Seuraavaksi asetetaan syötti. Unet ovat persoja lämpimälle maidolle, kyynelillä kastelluille nenäliinoille ja sentimentaalisille runonsäkeille.

Hietalan teksti on jotenkin väistämättömän totuudellisen oloista, sellaista josta rivien välistä näkee miten maailma toimii, mitä on olla ihminen. Tässä ote tekstistä "Tervehtimisen vaarat":

Liikenneonnettomuuttakin vaarallisempaa on tuntemattomalle puhuminen. Tuntemattomasta ei koskaan tiedä, mitä hän haluaa. Jos siis kuljet yksin, älä missään tapauksessa katsele ympärillesi, hymyile tuntemattomille, vastaa kenellekään, joka sinua puhuttelee, pysähtele turhaan tai huomioi millään tavalla ketään, joka nykii takkisi hihaa. Se vain innostaa heitä.

Ja lopuksi vielä ote "Sanojen säilyvyydestä":

Sanojen säilömiseen pätevät siis samat säännöt kuin muuhunkin säästämiseen. Ajoittaisesta säästäväisyydestä on pikemminkin hyötyä kuin haittaa, sillä säilyttäminen jossakin määrin lisää sanojen herkullisuutta ja painoarvoa. Sanat eivät kuitenkaan säily muuttumattomina kuin suola tai etikka, vaan ne muuttuvat ennen pitkää kirpeiksi ja kitkeriksi. Tämän vuoksi niitä ei tulisi säästää loputtomiin, vaan ne tulisi nautiskella silloin, kun ne ovat herkullisimmillaan.