Sujut

Kylläpäs oli napakka tämä kirja: Veijo Meren Sujut (Otava, 1961). Kirja kertoo alikersantti Ojalasta, joka jää ryhmineen vihollisen puolelle, kun Vuoksen silta räjäytettiin. Kukaan ei tule heitä noutamaan ja Ojala saa niskaansa omien luotisuihkun kun yrittää joen yli. Hän päättelee, ettei armeija häntä enää tarvitse, ollaan sujut.

Meri kertoo vähäeleisesti mutta terävästi kolmensadan kilometrin jalkapatikasta kotitilalle heinätöihin. Kaikki ei mene ihan nappiin, ja mustanpuhuva huumori kukkii. Mutta miten käy Ojalalle? Melkoista arpapeliä on elämä heinätöissäkin.

Ja näin kirja päättyy: "Metsä oli pimeä, eikä se tuntunut olevan kenenkään omaisuutta. Taivaalla oli tähtiä vaikka kuinka paljon."