Zeitoun

Ostin Brysselin lentokentältä paluulentoa varten Dave Eggersin kirjan Zeitoun. Havahduin kirjan parista vasta kun sain kehotuksen nostaa etunojan tarjotin pystyasentoon, kun olimme laskeutumassa Helsinkiin.

Kirja on saanut paljon huomiota, ainakin päätellen kirjan taka- ja etukanteen sekä etulehdille painetuista kirja-arvioiden lainauksista, joita oli reilut puoli tusinaa sivua. Netistä löysin kirja-arvioita muun muassa Guardianilta ja The New York Timesilta. Ja myös Amazon-kirjakaupasta.

Voi hyvin olla, että kirja on jo monille tuttu, mutta minulle tämä oli kokonaan uutta. Teos on niin sanottu tositarina (englanniksi "narrative nonfiction"), siis kaunokirjallisia keinoja käyttävä kuvaus joka perustuu tarkkaan aihepiirin tutkimukseen. Kirjailija tarjoaa lukijalle uskottavan - vaikkakin uskomattoman - kuvan New Orleansin tapahtumista kun Katrina-hirmumyrsky iski sinne elokuussa 2005.

Kirjan päähenkilö on Zeitoun, New Orleansissa asuva maalaus- ja rakennusalan yrittäjä, joka toimii - yhdessä vaimonsa kanssa - myös vuokranantajana omistamissaan kiinteistöissä. Zeitoun on naimisissa amerikkalaisen Kathyn kanssa. Heillä on neljä lasta joista kolme nuorinta tyttöjä. Zeitoun on syntyjään Syyriasta, ja hän on muslimi, kuten vaimonsakin.

Myrskyn ja sen jälkeen tulvan koettelemassa New Orleansissa Zeitoun yrittää parhaansa mukaan auttaa hädänalaisia. Tässä hänellä on apuna käytettynä ostettu alumiinikanootti, jota hän meloo ympäri kaupunkia auttaen milloin vanhuksia, milloin koiria, milloin muita hätään joutuneita. Samalla hän yrittää korjailla myrskyn ja tulvan aiheuttamia vaurioita kotonaan ja muissa vaurioituneissa kiinteistöissä.

Zeitounin vaimo ja lapset ehtivät onneksi ajoissa pakoon myrskyltä ja tulvalta, mutta satunnaiset puhelinyhteydet tekevät vaikeaksi tietää, mitä milloinkin on tapahtumassa. Kirjan lopussa Kathy nousee sankarilliseen rooliin yrittäessään selvittää, mitä miehelle on tapahtunut kun puhelinyhteys lakkasi toimimasta. Onneksi eräs sivullinen - humanitäärisen järjestön avustustyöntekijä - kertoo lopulta Kathylle että mies on vankilassa.

On melko turhauttavaa yrittää kertoa, mitä kirjassa tapahtuu. Kirjoittaja tunkeutuu Zeitounin ja hänen perheensä taustoihin päästen uskomattoman syvälle hahmojensa taustoihin ja historiaan. Mukana on jokin verran valokuvamateriaalia, esimerkiksi Syyriasta Zeitounin lapsuuden ajalta.

Zeitoun nousee tarinan myötä tavallisesta ihmisestä ihmiseksi jolla on epätavallinen tausta - ja lopulta hädänalaisia auttavaksi sankariksi, joka joutuu kohtaamaan suhteettomia ja järjettömiä vastoinkäymisiä yllättävältä taholta. USA:n valtio ottaa hänet vangiksi terrorismin vastaisiin lakeihin vedoten, vailla mahdollisuutta valittaa tai edes ottaa yhteyttä omaisiin, ilman että kukaan edes vaivautuu ottamaan selvää onko kiinni ottamisella todellisia perusteita.

Kuvaus siitä, miten USA:n FEMA-virasto epäonnistui lähes totaalisesti avun toimittamisessa New Orleanssiin mutta pystyi sitävastoin rakentamaan kahdessä päivässä huipputurvallisen tilapäisvankilan kiinniotetuille on kuin fiktiota, jos se ei olisi totta. Kirjoittaja toteaa faktat niin kuin ne ovat, niitä paisuttelematta tai värittämättä, ja tämä suoraviivainen kerronta on tehokkaampaa kuin mitkään erikoisefektit.

Millainen on valtio, joka kyllä osaa vankiloiden pystyttämisen ja ihmisten kiduttamisen, mutta ei kykene antamaan alkeellisintakaan humanitaarista apua omille hädänalaisilleen? Kirjasta paljastuu karu, ruma totuus amerikkalaisesta - ainakin Bushin aikakauden - valtakoneistosta.

Huumoriakin piisaa, esimerkiksi se kuinka FEMA kriisin jo mentyä ohi ja jälleenrakennuksen alettua toimitti Zeitounin perheelle asuntovaunun, kuitenkaan asentamatta sitä käyttökuntoon ja toimittamatta siihen avaimia, kunnes 14 kuukautta myöhemmin, lehtikirjoituksen antaman herätteen takia, FEMA vihdoin kävi hakemassa asuntovaunun pois tonttia rumentamasta.

Tähän loppuun sopinee vielä linkki järjestöön jonka hyväksi kirjasta saadut tulot on suunnattu: the Zeitoun Foundation. Ja vielä linkki kustantajan sivulle.