Suomessa aiheeseen on kytkeytynyt erityisesti suurten ikäluokkien ongelma: miten saada eläköityvältä väestöltä "talteen" se osaaminen ja ymmärrys mitä vaaditaan yhteiskunnan toimintaa tulevina vuosikymmeninä, esimerkiksi terveydenhuollon alueella. Mutta sinänsä aihe koskettaa kaikkia organisaatioita, olkoon kyse sitten teollisuudesta, vapaaehtoisjärjestöstä tai julkishallinnon yksiköstä.
Virtainlahti nivoo varsin onnistuneesti yhteen aiheesta tehdyn akateemisen tutkimuksen ja käytännönläheiset esimerkit. Kirja lähtee liikkeelle perusasioista, muun muassa siitä mitä tieto on. Tästä esimerkkinä Gormanin esittämät tiedon tyypit:
- informaatio: tietoa mitä; faktatietoa
- taidot: tietoa miten; nyrkkisäännöt, näppituntuma
- harkinta: tietoa milloin; säännöt, tapauskohtainen kokemus
- viisaus: tietoa miksi; kykyä reflektoida, kyseenalaistaa ja keksiä uusia tapoja toimia
Virtainlahti tiivistää teoksen käsittelemän asian näin: "Hiljainen tieto -käsite sisältää siis tiedon eli hyvin perustellun toden uskomuksen sekä hiljaisen ulottuvuuden, jota emme voi täysin eksplisiittisesti kuvata, vaikka se ohjaa jatkuvasti toimintaamme."
Käytännön esimerkeiksi hiljaisesta tiedosta sopivat auton ajaminen ja polkupyöräily. Voitko kummankaan taidon osalta kirjoittaa olennaisen tiedon paperille niin että joku toinen voi saman tien lähteä siitä liikkeelle? Näistä esimerkeistä herää samalla kysymys, missä määrin autoilu ja polkupyöräily sopivat esimerkeiksi työelämän hiljaisen tiedon siirtämiseen. Erityisesti tämä kysymys liittyy fyysiseen ympäristöön tai digitaaliseen ympäristöön liittyvän tiedon luonteeseen - toimiiko hiljainen tieto samalla tavalla esimerkiksi palomiehen sammuttaessa tulipaloa kuin toimistotyöntekijän etsiessä bisnesinformaatiota netistä?
Teoksesta käy ilmi melko sekava joukko terminologiaa jota aiheeseen liitetään - tacit knowledge, tacit knowing, know-how, focal knowledge jne. Onneksi kirjoittaja pystyy esittämään asian riittävän konsistentilla tavalla juuttumatta terminologisen erojen turhantarkkaan taksonomiaan. Virtainlahti pohtii ansiokkaasti osaamisen johtamista:
[O]rganisaatioissa pyritään kokonaisvaltaisempaan osaamisen hahmottamisen ja johtamisen tilaan. Näissä organisaatioissa pyritään osaamisen jakamiseen ja yhteisölliseen oppimiseen. Ydintoimintojen laatu pyritään varmistamaan tunnistamalla keskeiset osaamiset ja niiden tärkeys sekä varmistamalla ydintoimintojen vastaavuus asiakkaiden tarpeisiin nähden. Osaamista ja sen kehittämistä tarkastellaan tulevaisuuden tarpeista käsin ja sen mukaisesti joko kehitetään olemassa olevaa osaamista tai hankitaan uusia osaajia.
Virtainlahti pohtii tietojohtamisen käsitettä seuraavasti:
Tieto on ihmisissä, joten onnistunut johtaminen vaatii sensitiivisyyttä ihmisiin liittyvissä asioissa. Informaatioteknologian ei tulisi olla tietojohtamisen keskiössä vaan toimia työkaluna ihmisten välisen kommunikoinnin, oppimisen ja yhteistyön mahdollistamisessa. Varsinainen johtaminen keskittyy tällöin teknologian sijaan ihmisten johtamiseen.
Virtainlahti viittaa Otto Scharmerin tutkimustyöhön ja pohtii tietojohtamisen tulevaisuutta:
[T]ehtäväksi tulee keskittyä niiden edellytysten huomioimiseen ja kehittämiseen, joiden avulla yksilöt voivat luoda uutta hiljaista tietämystä ja käyttää jo olemassa olevaa hiljaista tietämystään.
Entä miten hiljaista tietämystään tulisi jakaa toisille?
[E]i ole tarkoituksenmukaista avata koko kokemuspolkua, vaan tietämyksestä voidaan tuoda esille ne asiat, jotka voidaan konkreettisesti merkitä muistiin tai jakaa muuten toisille. Kaikkein syvällisimpiä osia ei ole tarpeen jakaa. Vastaanottaja muokkaa jaetun tietämyksen omaan kokemuspohjaansa ja ominaisuuksiinsa sopiviksi toimintatavoiksi.
Vaikka Virtainlahti korostaa, että hiljaisen tietämyksen johtaminen ei ole teknologinen asia, ottaa hän myös kantaa teknisiin välineistöihin, muun muassa pohtimalla organisaatioiden kypsyystasoja. Tässä erään esimerkkiorganisaation välineistö:
- intranet johon kaikilla työntekijöillä on pääsy
- osaamiskartoitukset ja -profiilit on tehty ja osaamistiedot henkilöittäin ovat kaikkien saatavilla
- keskitetty dokumenttienhallinta
- hyvät sisäiset työvälineet kommunikointiin
- hiljaista tietämystä ei ole dokumentoitu
Ratkaisuksi viimeiseen kohtaan Virtainlahti esittää asiantuntijapankki-konseptia, jolla osaamista voidaan hallita - tai pikemminkin on kyse "osaamisen hallinnasta osaajien kautta". Ihan mielenkiintoinen ajatus sinänsä.
Yhteenveto: Mielenkiintoinen kirja, joka varsin perusteellisesti käy läpi hiljaisen tietämyksen johtamisen problematiikkaa. Kuitenkin kirjasta jää vähän aneeminen loppuvaikutelma, ehkä siinä olisi voinut paremmin tulla asia esille konkreettisen kokemisen ja tekemisen kautta. Esimerkkejä toki on, mutta ei kovin monta, ja nekin ovat ikään kuin etäisiä ja toisen käden kokemusta. Hyvin Virtainlahti kyllä asiaa analysoi, muun muassa hiljaisen tietämyksen kartoittamista ja palautteen antamisen hienovaraisia kysymyksiä. Mutta tästä aiheesta olisi vielä paljon sanottavaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti