ITsepalveluyhteiskunta

Lueskelin vuoden 2010 Horizon Report -julkaisua (jota voisi pohdiskella enemmänkin), ja erityisesti mobiiliteknologia-osuutta jossa viitattiin netin tarjoamiin keinoihin hallita omaa työtä ja informaatiota: Evernote, Nozbe, Wesabe, TripIt, Dropbox, CalenGoo, Limbo, Foursquare, Whrrl.

Mutta, mutta...

Tässähän ollaan ilmiselvästi menossa koko ajan kiihtyvällä tahdilla kohti itsepalveluyhteiskuntaa, tai pitäisikö sanoa IT-itsepalveluyhteiskuntaa. (Fraasi "tee-se-IT-se" tulee myös mieleen.) Sen sijaan että asioita hoidettaisiin keskitetysti - mahdollisesti jopa tehokkaasti - ihmiset hoitavat kaiken itse netissä.

Ja vaikka yhden asian itse hoitamisesta ei paljon haittaa olekaan, pienistä puroista syntyy pian suuri joki. Kohta kun kaiken hoidamme itse, jääkö enää aikaa varsinaiselle tekemiselle?

Mikä kummallista, kaiken lisäksi alkaa vähitellen tuntua siltä, että monessa asiassa itsepalvelu on myös se paras vaihtoehto, vaikka muuta toivoisi.

Tästä on mainioita esimerkkejä, kuten vaikkapa matkan varaaminen. Käytät matkatoimiston palvelua ja saat sieltä tarjouksen, mutta se ei välttämättä ole sellainen kuin haluat. Joko aikataulu on järjetön tai sitten hinta on moninkertainen verrattuna siihen mitä netistä löysit. Ja hinnan osalta järjettömyys koskee usein myös hotelleja. Tässä tapauksessa olisit voinut jättää itsepalvelun tekemättä ja saanut huonompaa vastinetta (rahalle ja ajalle), joten panostus kenties kannattaa.

Mutta miten tämä voi olla mahdollista - ottaahan matkatoimisto omansa välistä ja siten palvelun pitäisi noin yleisesti ottaen olla parempaa kuin itsepalvelu?

Ehkäpä tässä onkin dilemman ydin: hakemalla tietoa netistä voi saada oikeasti edullisempaa ja parempaa. Mutta tässä tulee eteen rajakustannus: jos teet kaiken itse, jäävät omat varsinaiset asiat hoitamatta. Kai sitä pitäisi vain hyödyntää palveluja kun niitä vielä saa.

Mutta, mutta...

Trendi kyllä näyttää sellaiselta, että palvelua ei enää saa. Samoja nettipalveluja ne palvelujen tuottajatkin tätä nykyä käyttävät - googlaavat ja niin edelleen. Ja kustannusten karsinnan myötä on yhä hankalampaa löytää palveluja, joissa on todellista hyötyä ja lisäarvoa asiakkaalle - verrattuna nettipohjaiseen itsepalveluun.

Aiheesta löytyy runsaasti puheenvuoroja tältä vuodelta, ja näistä tulee varsin lohduton olo, esimerkkinä Aamulehden juttu Lääkäri: "Emme hoida enää ihmisiä vaan koneita ja tietokantoja".

Hauskaa kyllä, asiasta tekemäni Google-haku toi esille myös HY:n Byrokratian kehittämiskeskuksen sivun (satiiri-varoitus!).

Hannu Pääkkösen väitöskirjassa on pohdittu perheiden ajankäyttöä. Saman kaltainen (metodiikaltaan) tutkimus voisi olla mielenkiintoinen toteutettuna työelämän ympäristössä ja erityisesti keskittyen käytännön (hallinnollisten) asioiden hoitamiseen erilaisilla tietoteknisillä välineillä. Mitähän tästä voisi selvitä?