Kadotettu sukupolvi ei osaa tilastollisia menetelmiä

Kirjoitin täällä aiemmin otsikolla Miten voit mitata kaikkea siitä miten keskeisen tärkeää mittaaminen on yrityselämässä. Ilman asioiden mittaamista ei voi tietää missä mennään. Ja mikä kummallisinta, insinöörit ja luonnontieteilijät, joille mittaaminen on keskeinen osa opintoja, eivät jostain kumman syystä osaakaan enää mitata kun kyse on "pehmeistä" asioista, esimerkiksi laadusta, tietoturvasta tai markkinapotentiaalista.

Kolikon toinen puoli on sitten se, että "pehmeissä" tieteissä ei puolestaan ymmärretä perustavanlaatuisia tilastotieteen menetelmiä, vaikka näin luulisi olevan. Yle uutisoi tästä hiljattain:

Kasvatustieteisiin on syntynyt niin sanottu kadotettu sukupolvi, joka ei osaa tilastollisia menetelmiä. Jopa perusmenetelmien, kuten kuvioiden ja taulukoiden käyttö on hapuilevaa. Näin jyrähtää tänään tarkastettavassa kasvatustieteen väitöskirjassaan kasvatustieteen lisensiaatti, yhteiskuntatieteiden maisteri Juhani Rautopuro.

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella tarkastettavan väitöskirjan mukaan opiskelijoilla on runsaasti oppimista vaikeuttavia ennakkoluuluoja- ja käsityksiä tilastollisista menetelmistä. Myös opetukseen ja oppimiseen varatut aika-ja henkilömäärät ovat minimaalisia.

Pahimmillaan seurauksena on, ettei opinnäytetöiden ja tutkimusraporttien perusteella selviä, mitkä ovat tutkimuksen tulokset. Tilanne herättää väittelijän mukaan myös kysymyksen, ymmärtääkö tutkija itsekään tekemisiään.

Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Varmaankin tarttis tehdä jotakin, mutta mitä?