tiistai 21. syyskuuta 2010

Jatkuvan suorittamisen katkaisemisesta

Melkein uskomatonta - mutta totta - on se, että Valtiovarainministeriön sivuilta löytyi kolumni joka pureutuu asiantuntijatyön haasteisiin hyvin inhimillisellä tavalla. Kirjoittaja on Teuvo Metsäpelto ja tässä kolumnista lainaus:

Toinen haaste asiantuntijaorganisaatiossa on työn katkeamattomuus. Nykyisin ei ole sellaisia riittejä, joilla työpäivä muuttuu vapaa-ajaksi. Asiantuntijatyössä on monissa organisaatioissa alettu miettiä keinoja, millä joskus katkaistaan jatkuva suorittaminen. Jotain mikä pysäyttää tai rentouttaa. Se voi olla jotain hyvinkin lyhytkestoista työpäivän aikana tai sen päätteeksi. Olen kuullut sanottavan, että Taylor kääntyisi haudassaan, jos näkisi miten tietoteknisin välinein nykyisin tehdään työtä ilman tauotusta. Sitten me puhumme innovatiivisuudesta ja luovuudesta ikään kuin kovan punnerruksen tuloksena syntyvänä. Jos itse olen joskus saanut jonkun uuden ajatuksen, se on tullut sitten kun on lakannut yrittämästä.

Harvinaisen hyvin oivallettu. Ehkä sen tuosta rivien välistä myös saa luettua, että kolikon toinen puoli on työn mielekkyys, sen järjelliseksi ja tarpeelliseksi kokeminen. Kirjoittajalle se näyttää olevan itsestään selvää, mutta aina näin ei ole.

Ja tässä lieneekin haastetta kerrakseen: kuinka tietotyön oravanpyörässä pystyy aina välillä pysähtymään ja löytämään yhä uudelleen ja uudelleen perimmäisen motivaation työn tekemiselle. Motivaation lähde ei voi olla palkka tai status tai jokin muu välineellinen asia - työhön täytyy liittyä sekä henkilökohtaista aikaan saamisen tunnetta että ymmärrys siitä, että työllä on merkitystä muille ihmisille, että se on tarpeellista ja hyödyllistä.

Asiaan liittyy stressin aiheuttama kaikenlainen oireilu. Verkkouutisilla oli tästä artikkeli otsikolla Työtä haittaavia muistiongelmia ja keskittymiskyvyn puutetta kokee noin joka viides:

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kiti Müller pitää erityisen huolestuttavana sitä, että työmuistin pätkiminen on pikkuhiljaa lisääntynyt alle 35-vuotiailla, vaikka heillä työmuistin pitäisi toimia parhaiten.

- Kuormitukseen liittyy useita asioita. Monet kokevat, että informaatiomäärät ovat niin suuret, että on vaikea löytää oman työn kannalta oleellista tietoa. Toinen on jatkuva tietojärjestelmien muuttuminen.

Niinpä. Itse kunkin on löydettävä omat keinonsa katkaista jatkuva suorittaminen. Ihan samalla tavoin kuin fyysisen suorituksen osalta, tarvitaan palauttavia jaksoja jotta ihminen ei kerta kaikkiaan romahda.

2 kommenttia:

Jarno kirjoitti...

Tuli mieleen taannoin löytämäni Youtube-video, joka säväytti innovatiivisella toteutuksellaan. Vaikka olikin amerikkalainen, rahan edelle motivaattorina asetettiin itsenäinen vastuullinen työskentely, halu olla hyvä siinä mitä tekee ja tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Reilu (sanallisen) kiitoksen jakaminen hyvin tehdystä työstä on edullinen kannustin. Se ei välttämättä ole suomalaisilla kovin luonnollista (kissa kiitoksilla elää, right?).

Vähäiseksi jäänyt yöuni ainakin itselläni korreloi muistihäiriöihin. Jopa vieraan kielen puhuminen saattaa tökkiä - normaalia enemmän.

Juha Haataja kirjoitti...

Jep, jep.

Olin eilen ja tänään seminaarissa jossa keskusteltiin julkisen sektorin tulevaisuudesta Suomessa, puhujina Himanen et al., melko vakionimiä.

Mutta oli mukana pihviäkin, eli se miten voisi antaa ihmisille itselleen avaimet käteen uudistaa toimintoja. Mutta vaikeaa se on, koska kaivoon (konsulttien toimesta) kannettu vesi ei paljon auta, kuten ei myöskään käskytys ylhäältä päin.