Terry Pratchett ja Stephen Baxter: Pitkä Maa

Terry Pratchett ja Stephen Baxter ovat kirjoittaneet romaanin vaihtoehtoisista todellisuuksista, jotka ovat vain askeleen päässä omastamme: The Long Earth (HarperCollins, 2012; ISBN 9780062067760). Teos on vastikään suomennettu nimellä Pitkä Maa.



Luin teoksen aikoinaan Helmetin e-kirjapalvelusta lainattuna, mutta arvio jäi kirjoittamatta, sillä jätin kirjan kesken, mielestäni se ei vain toiminut. Lähtökohta juonelle on sinänsä kyllä kiinnostava, tässä on lainaus englanninkielisen teoksen esittelytekstistä:

The possibilities are endless. (Just be careful what you wish for. . . .)

1916: The Western Front. Private Percy Blakeney wakes up. He is lying on fresh spring grass. He can hear birdsong and the wind in the leaves. Where have the mud, blood, and blasted landscape of no-man's-land gone? For that matter, where has Percy gone?

2015: Madison, Wisconsin. Police officer Monica Jansson is exploring the burned-out home of a reclusive--some say mad, others allege dangerous--scientist who seems to have vanished. Sifting through the wreckage, Jansson find a curious gadget: a box containing some rudimentary wiring, a three-way switch, and . . . a potato. It is the prototype of an invention that will change the way humankind views the world forever.

The first novel in an exciting new collaboration between Discworld creator Terry Pratchett and the acclaimed SF writer Stephen Baxter, The Long Earth transports readers to the ends of the earth--and far beyond. All it takes is a single step...

Huomasin Helsingin Sanomien nettisivuilla suomennetun teoksen arvion, ja ajattelin että voisinhan tästä itsekin kirjoittaa, sillä jotenkin teoksen epäonnistuminen jäi vaivaamaan.

Romaanin kerronta tuo mieleen nuorille tarkoitetut teokset, sillä kovin "aikuismaista" ei kerronta ole, mikä tosin pätee isoon osaan niin sanottua "kovaa" tieteiskirjallisuutta. Pratchett kylläkin on yleensä osannut kirjoihinsa laittaa syvällistä sisältöä olkoon kohderyhmä mikä tahansa, mutta tästä kirjasta tällainen perusteellisempi ihmisyyden pohdinta puuttuu lähes täysin.

Ajatus siitä, että kuka tahansa voi hypätä koskemattomaan rinnakkaismaailmaan yksinkertaisella kojeella jonka virtalähteenä on peruna on sinänsä mainion omaperäinen, mutta pitkän päälle tarinan veto ei vain riitä. Ehkä lähtökohta on liian avoin, liian iso, sillä näillä rinnakkaismaailmoilla ei ole loppua, ja niinpä romaaniin tulee rönsyjä rönsyjen perään.

Ja kovin amerikkalaiselta tämä ryntäys maailmojen valloittamiseen tuntuu, ikään kuin oltaisiin uutta mannerta (tai pikemminkin loputtomia uusia mantereita) valloittamassa. Hiukan lähtökohdassa on samanlaista loputtoman tilan ihmeellisyyttä kuin eräissä klassisissa tieteisromaaneissa (esimerkkinä Larry Nivenin Ringworld), mutta tämä tarina ei vain nyt toimi, keskenkasvuiseksi tätä kerrontaa on pakko kutsua.