Luin Dean Koontzin romaanisarjan toisen osan heti ensimmäisen osan perään, ja alan jo olla vähän sekaisin siitä mitä missäkin kirjassa tapahtuu: Odd Thomas - kuolleiden kasino (Gummerus, 2008; suom. Kari Salminen; ISBN 978-952-459-873-6).
Aikamoiseen pyöritykseen Koontz sankarinsa tässä kirjassa laittaa. Sarjan ensimmäisessä romaanissa Oddin tyttöystävä Stormy kuoli ammuskelussa kauppakeskuksessa, mutta Koontz ei hiljennä tahtia vähääkään vaan tuntuu tässä romaanissa vain lisäävän kierroksia. Mustaa huumoria riitää, kun Koontz kirjoittaa tätä minä-muodossa kerrottua kauhufantasiatarinaa.
Oddin lapsuudenystävä, pyörätuoliin sidottu Danny kaapataan kotoaan, ja Odd lähtee jäljittämään kaappaajia. Käy ilmi, että tieto Oddin kyvyistä on kantautunut okkultismista kiinnostuneen erikoislaatuisen sadistin korviin, joka on päättänyt sekä testata Oddin kykyjä että käyttää tätä hyväkseen omien päämääriensä saavuttamiseen.
Tässä kirjassa oli suoraviivaisemman toiminnan fiilis kuin sarjan ensimmäisessä romaanissa, mikä kieltämättä teki lukemisesta sujuvaa, mutta toisaalta itse nautin Koontzin tarinaan liittämistä sivupoluista, tarinoinnista aiheesta ja aiheen vierestä, sekä siitä huumorista jota Koontz on Odd-hahmoon ladannut, hyödyntäen Oddin jokseenkin vinoa näkökulmaa ihmisten normaaliin arkeen ja todellisuuteen.
Tekstit
and the uncynical nature of it
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti