Bisquit: Keskiäkäisen miehen poika

Bisquitin pakinakokoelma piristi lomatunnelmaa mökillä, vaikka moni pakinoista onkin kovasti teräänsä menettänyt neljännesvuosisadassa. Silti kyllä yksi ja toinen näistä sivalluksista sai yhä hykertelemään: Keskiäkäisen miehen poika (Tammi, 1987; ISBN 951-30-6840-4).



Ja täytyy se tunnustaa, että lukihäiriö iski, en osannut lukea kirjan nimeä oikein, ehkä osin johtuen kannessa käytetystä kirjainlajista, ja vasta tätä kirja-arviota kirjoittaessani tajusin kirjan nimen äkäisyyden.

Joskus aikoinaan luin Bisquitin kokoelmia useampiakin, mutta siitä on jo vuosia, ehkä vuosikymmen, ja nyttemmin en ole kuin satunnaisesti näistä säilän sivalluksista saanut nauttia.

Joskus tuntuu siltä, että kovin ennalta-arvattavaa on Bisquitin huumori, mutta heti seuraavassa hetkessä tuntuu ihan päinvastaiselta, ja vaikka samankaltaiset temput toistuvat pakinoissa useaankin otteeseen, hämmästyttävästi Bisquit jaksaa pitää tarinointinsa tuoreena.



Toisaalta ajan hammas on kyllä iskenyt, ja osa aikoinaan ehkä hyvinkin iskevältä tuntuvista pakinoista on nykyään kuin varjo entisestä vain, esimerkkinä pohdinta rock-musiikin asemasta, naispappeudesta ja sen sellaisesta. Tosin osa teemoista tuntuu yhä ajankohtaisilta, vaikkapa kreationismi josta Bisquit tässä kokoelmassa hyvinkin herkullisesti sivaltaa.