Mikko-Pekka Heikkinen kertoo eriskummallisia tarinoita joissa ihmisen luontosuhde sekä etelän ja pohjoisen ihmiset laitetaan kokonaan uuteen valoon: Nuorgamin Alkon tuho ja muutama erätarina (Johnny Kniga, 2010; ISBN 978-951-0-35474-2).
Heikkisen novellikokoelman nimessä puhutaan erätarinoista, mutta melkomoisen erikoisia ovat nämä erätarinat, voisi jopa sanoa että pikemminkin näissä on kyse kaupunkikulttuurin ja siihen sopeutumattomien ihmisten välisestä jännitteestä, tai toisinpäin, siitä missä määrin "luonnontilainen" ihminen kykenee tai on kykenemätön sopeutumaan toisenlaiseen ympäristöön.
Nämä absurdin ironiset tarinat olivat suorastaan hykerryttäviä, ja erityisesti miellyttivät Etelä-Suomeen sijoitetut tarinat joissa pääkaupunkiseudulta löytyvä luonto saa kokonaan uudenlaista väritystä ja tulkintaa.
Novelli jossa päähenkilö lähti vaeltamaan Nuuksion erämaan pohjoisosiin Suolikas-järven maisemiin sai etsimään tämän erämaa-alueen kartan, ja sinne oli pakko päästä kävelylle lasten kera. Tosin se mitä Heikkisen päähenkilö näistä maisemista haki oli jotain sellaista jossa sana "luontosuhde" sai aivan uuden tulkinnan.
Varsin mainio novellikokoelma. Osassa tarinoista viitataan melko suoraan romaanin Terveisiä Kutturasta teemoihin ja tapahtumiin, mutta pidin enemmän näistä novelleista kuin tuosta romaanista.
Tekstit
and the uncynical nature of it
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti