P.A. O'Reilly: The fine colour of rust

P.A. O'Reilly kertoo kahden lapsen yksinhuoltajaäidin elämästä australialaisessa Gunapanin pikkukaupungissa, jota uhkaa paikallisen koulun sulkeminen: The fine colour of rust (Blue Door, 2012; ISBN 978-0-00-745639-0).



Miten sattuikaan, tässä kirjassa viitattiin Prey-nimiseen kauhujännäriin, jonka olin lukenut juuri ennen tätä kirjaa. Onkohan kukaan yrittänyt lukea kirjoja sellaisessa järjestyksessä, että nyt luettavana olevassa kirjassa täytyy olla viittaus juuri sitä ennen luettuun kirjaan?

O'Reilly kirjoittaa maanläheisesti, voisipa jopa sanoa että tässä ollaan hyvin kaukana tv-sarjojen ja elokuvien kiillotetuista ihmiskuvista, nyt puhutaan ihmisistä jotka ovat monella tavalla ahdingossa, ja siitä huolimatta jotenkin on vain selviydyttävä. Ja huumoriakin riittää:

“Mum, your bra is creaking again," Melissa whispers crossly.

“Sshh,” I tell her.

“It's creepy, Mum. You should throw it out.”

“I'm sure you'd be very happy to have me arriving at school to pick you up with my breasts hopping around."

“Oh, disgusting.” Melissa looks as if she's about to faint.

“You'll have these troubles soon enough, my girl."

“No, I won't, because I'm never buying underwear at the two-dollar shop.”

I was sure I'd never told anyone about buying that bra at the two-dollar shop. It seemed such a bargain until the creaking started. Even with that, I thought it was a waste to throw it away.