Prikaatin kosto

Olen pari kertaa maininnut Jarkko Sipilän dekkarit, joista taas tuli luettua yksi, Prikaatin kosto (Gummerus, 2010). Tässä ehkä mennään hiukan erikoistehosteosaston puolelle alamaailman (ja poliisin) välienselvittelyssä, mutta arkisen selkeää luettavaa tekstiä jälleen kerran.

Ja Sipilä pohtii tärkeitä teemoja, esimerkiksi talouselämästä ja siitä onko kansalainen vain väline yhteiskunnalle. Tämmöisen repliikin Sipilä laittoi Takamäelle: "Tuo on puhdasta pankkiirifilosofiaa ja mun näkökanta on, että voiton maksimointi ei voi olla yrityksen omistajan ainoa etu. Kyllä sen yrittäjän etu on myös se, että yhteiskunta toimii ylipäätään, koska mitä sitä hyödyttää kottikärryllinen rahaa olohuoneessa, jos se ei voi käyttää sitä mihinkään."

Kirja käsittelee Pääkalloprikaati-jengin toimintaa ja tulee verranneeksi sitä yritystoimintaan ja yhteiskuntaan ylipäätään. Mitä jos oman porukan edun tavoitteleminen yleistyisi, ja kovuus ratkaisisi. Millainen yhteiskunta tästä tulisi? Jengistä tulee kirjassa vertauskuva Suomelle, jos emme pidä varaamme.