Jumalan filosofit

James Hannamin teos God's Philosophers: How the Medieval World Laid the Foundations of Modern Science (Icon Books, 2009) on saanut paljon kehuja, joten täytyipä tähän tarttua. Kirjaa on myös kritisoitu siitä, että se yrittää selittää parhain päin joitakin katolisen kirkon toimia keskiajalla ja siitä eteenpäin, mutta itse en kokenut asiaa näin, vaikka paikka paikoin oli kyllä hitusen vaikeaa seurata kirjoittajan esitystä, niin monimutkainen oli tarinan kulku.

Mielestäni Hannam ei yritä puhdistaa katolista kirkkoa väärinkäytöksistä vaan pyrkii osoittamaan mitä tosiasiassa tapahtui, säilyneeseen todistusaineistoon pohjautuen. Hannam tulee osoittaneeksi että tilanne keskiajalla ei ollut läheskään niin mustavalkoinen (tai "pimeä") kuin myöhemmin on ymmärretty ja että "renessanssiaika" ei ollut niin hienoa ja edistyksellistä kuin on yleisesti annettu ymmärtää.

Joiltakin osin voi jopa sanoa, että renessanssi ja "humanismin nousu" oli pikemminkin askel taaksepäin, ja keskiajalla saavutetut edistysaskeleet olivat vaarassa unohtua kokonaan. Kiitos kirjapainotaidon, näin ei onneksi kuitenkaan kokonaan tapahtunut, vaan keskiajalla saavutettu ymmärrys löysi lukijoita jotka osasivat sitä hyödyntää. Kaikki eivät kuitenkaan lähteitään maininneet - esimerkiksi Galileo - jolloin tuli vaikutelma että uusia oivalluksia syntyi ikään kuin tyhjästä suurenmoisten nerojen tuottamina.

Kuten yllä olevasta voi päätellä, pidin kirjasta suuresti, ja sen on ollut mainio lähde sen kaltaiselle nippelitiedolle josta on silloin tällöin hyötyä keskustelussa. Kuten se mistä sana "lunatic" on peräisin, ja miten Oxfordin ja Cambridgen historiat kietoutuvat yhteen. (Monet asiat, kuten yliopistojen autonomia ja valtiokonsernin ulkopuoliset yliopistojen rahoittajat ovat todella vanhoja keksintöjä!)

Kirja kattaa melkoisen ajanjakson, tapahtumia ennen keskiaikaa ja myös sen jälkeistä aikaa. Islam ja arabimaailma oli monessa mielessä keskeisessä roolissa sen suhteen miten asiat Euroopassa kehittyivät, sekä tiedon välittäjänä antiikin kultuureista että kristillisen maailman kokemana uhkana jota vastaan käytiin moneen otteeseen.

Hannam marssittaa kirjan sivuilla esille hämmentävän määrän henkilöitä, joilla oli vaikutusta historian kulkuun. Kirjassa on sata sivua erilaisia liitteitä, mm. aikajana, henkilöhakemisto, aihehakemisto ja huima lista kirjallisuusviitteitä. Työtä on tehty kirjan eteen!

Esimerkiksi tarinan alkuvaiheilta sopii Boethius (480-525), jonka vankilassa kirjoittamalla dialogilla The Consolation of Philosophy oli valtava vaikutus myöhempiin ajattelijoihin ja vallanpitäjiin. Englanniksi sen käänsivät muun muassa Alfred Suuri (849-899) ja Elisabet I (1533-1603).

Monet keskiajalla esiin nousseet filosofiset kysymykset ovat askarruttaneet ihmisiä pitkään, esimerkkinä kysymys "lammasmaisuudesta". Jos lammas määritellään pörröiseksi nelijalkaiseksi niityllä hyppelehtiväksi olioksi, mitä pitäisi sanoa keritystä ja rammasta lampaasta? Entä onko lammasmaisuus olemassa erillään lampaista - onko tällainen käsitteellinen kategoria olemassa vai onko vain yksittäisiä lampaita?

Keskiajan ihmisillä oli suuria lähtökohtaisia haasteita verrattuna nykyihmisiin, johtuen maagisuuteen taipuvasta maailmankatsomuksesta, jossa peruslähtökohdat olivat aivan väärät. Esimerkkinä "sympaattisuus", eli se että samalta näyttävillä asioilla oli tekemistä keskenään, vaikkapa niin että maksasammalta - joka muistuttaa ulkonäöltään maksaa - käytettiin maksaongelmien hoitamiseen. Ja vastaava periaate sopii hasselpähkinään (päänsärky jne.).

Aina 1850-luvulle asti lääkärien määräämien toimenpiteiden (suoneniskentä, laksatiivit jne.) hoitoennuste oli erittäin huono, huolimatta siitä että hoito oli "holistista". Parasta hoitoa sai puoskareilta ja papeilta jotka tarjosivat lohtua ja plaseboa ilman pahoja haittavaikutuksia. Kumma kyllä, lääkärit pystyivät luomaan ammattikunnalleen uskottavuuden joka auttoi heitä velottamaan rikkailta suuria palkkioita - huolimatta huonoista tuloksista ja kipua ja kärsimystä aiheuttavista hoitotoimenpiteistä.

Entä sitten humanismi? Hannam piirtää humanismista - keskiajan oppien unohtamisesta ja paluusta antiikin kreikkalaisiin ajattelijoihin - synkän ja matalamielisen kuvan. Humanisteja voi syyttää suoranaisesta sensuurista tai vähintäänkin aiemman ymmärryksen sokeasta ohittamisesta. Humanismiin kohdistettua aikalaiskritiikkiä on myöhemmin tulkittu väärin tai jätetty huomiotta. Muun muassa Galileo kritisoi humanistien sokeaa luottamusta kreikkalaisiin ajattelijoihin vaikka keskiajalta peräisin oleva todistusaineisto oli osoittanut perustavanlaatuisia puutteita kreikkalaisten ymmärryksessä, esimerkkinä Aristoteleen täysin virheelliset käsitykset ihmisen fysiologiasta.

Yhteenveto: Ajatuksia herättävä, yleisiä käsityksiä kyseenalaistava ja historiaa syväluotaava kirja, jolla on selviä yhtymäkohtia nykymaailman kehitykseen (globalisaatiosta yliopistouudistukseen). Olennaisin oivallus lienee se, että tiede on jatkuvaa haparointia eteenpäin, nerotkin (tai sellaiseksi itseään luulevat) ovat aikansa ja historiansa tuotteita.