Kaikki evoluutiosta

Ihan kaikki evoluutiosta? No, ei sentään ihan kaikea, mutta hyvä kirja tämä on, vuoden 2009 Tieteen päivien evoluutio-teeman pohjalta laadittu Kaikki evoluutiosta (toim. Ilkka Hanski, Ilkka Niiniluoto ja Ilari Hetemäki; Gaudeamus, 2009).

Kirjoittajat ovat tutkimuksen ykköskaartia, eikä oikeastaan haittaa että kaikki eivät kirjoita omasta spesiaaliteetistaan vaan oman tieteellisen erityisalueensa ulkopuolella olevista aiheista. Ehkä on niinkin, että kun kirjoittaa vähän oudommasta teemasta, asiat joutuu selvittämään itselleen uusin silmin, ja tekstistä tulee harvinaisen selkeää tieteen popularisointia. Tästä on hyvä esimerkki Mikael Forteliuksen artikkeli ihmisen sapientoitumisesta.

Evoluutiolla ei ole päämäärää, eikä kaikki ole "järkevää". Hyvä esimerkki on metsä: "Puiden muotoja ei voi ymmärtää, ellei ota huomioon sitä, että kukin puu yrittää päästä pois toisten varjosta. [...] Jos latvus on lopulta kymmenen tai vaikkapa viidenkymmenen metrin korkeudessa, puiden taistelu valosta muuttuu entistä intensiivisemmäksi. [...] Mutta kuka tästä hyötyy? [...] Kohti valoa kurottavat puut ovatkin samanlainen hölmöläisjoukko kuin yleisö, jonka jäsenistä muutama nousee seisomaan nähdäkseen paremmin lavalle."

Kirjassa on monta, enemmän tai vähemmän saman suuntaista määritelmää elämälle, joista tämä oli virkistävä: "Elämä on pienten kalvopussien eli solujen sisälle rajautunut monimutkainen kemiallinen järjestelmä, joka pystyy jatkuvasti uudistumaan, tuottamaan itsestään uusia kopioita."

Kirjassa pohditaan ruokavalion merkitystä, erityisesti lihansyöntiä ja kiven työstämistä: "Oliko käärmeen Eevalla tarjoama hedelmä itse asiassa lihakimpale?"

Entä sitten kulttuurievoluutio? "Kulttuurievoluutio poikkeaa darwinistisesta biologisesta evoluutiosta siinä, että sillä on tyypillisesti lamarckilaisia piirteitä: hankitut kulttuuriset ominaisuudet voivat periytyä suoraan jälkeläisille. [...] [K]ulttuurievoluutio on huomattavasti nopeampaa kuin biologinen evoluutio."

Erityisen antoisa oli Arto Mustajoen artikkeli kielen evoluutiosta, mikä tuntuu äärimmäisen kiehtovalta aiheelta. Kielikysymykset ovat usein hankalia, ja kehitys voi olla hämmentävää: "Espanjan koillisrannikolla puhuttava katalaani on Euroopan unionin suurin vähemmistökieli. Osa sen puhujista väittää kuitenkin puhuvansa valencian kieltä. [...] EU:n perustuslaista julkaistiin kaksi versiota, toinen katalaaniksi ja toinen valenciaksi. Ne olivat kieliasultaan täysin identtiset."

Mustajoki antaa positiivisen kuvan englannin käytöstä tilanteessa jossa "puhujat turvautuvat molemmille vieraaseen kieleen yhteisenä välittäjäkielenä". ELF (English as a lingua franca) on tuoreiden tutkimusten mukaan mainettaan paljon parempi: "Kun lähdetään puhujien viestintätarpeista, epätäydelliseltä ja virheelliseltä vaikuttava kielimuoto osoittautuukin tehokkaaksi kommunikaatiovälineeksi. [...] Kun puhujat samalla ovat tietoisia vieraan kielen käyttämisen aiheuttamista väärinkäsitysten riskeistä, he panostavat puhumiseen ja ymmärtämiseen paljon enemmän kuin puhuessaan äidinkieltään."

Yhteenveto: Monitieteinen, monipuolinen ja hyvin kirjoitettu katsaus evoluutio-aihepiiriin.