Paco Roca kertoo vanhoista ihmisista, eläytyen sisälle heidän maailmaansa, ja aikamoisen kaaren elämästä, tai oikeammin elämän ehtoopuolesta, tämä sarjakuvakirja onnistuu kertomaan: Ryppyjä (WSOY, 2010; suom. Anu Partanen; ISBN 978-951-0-36653-0).
Kirjan teema kytkeytyy monella tavalla Alzheimerin tautiin ja siihen, miten taudista huolimatta elämässä vielä on sisältöä, ainakin hetken aikaa.
Kahden vanhuksen epätodennäköinen ystävyys tuo tarinaan oman hohtonsa, joka pikku hiljaa nostaa kertomuksen alkuasetelmaa pidemmälle. Mitä ihminen on toisen hyväksi valmis tekemään?
Tässä ote kirjan esittelytekstistä:
Ernestin lapset laittavat isänsä vanhainkotiin Alzheimerin taudin hänelle aiheuttamien muistikatkosten vuoksi. Ensi järkytyksestä toivuttuaan hän kohtaa siellä uuden elämän tutustuessaan muihin vanhuksiin ja erilaisiin päivärutiineihin. Uudesta kodista löytyy myös jotakin pelottavaa: toinen kerros, jonne sijoitetaan kaikki ne, jotka eivät enää selviydy arjesta omin voimin. Paco Roca kuvaa kauniisti ja koskettavasti kohtalonsa edessä kamppailevia, unelmien ja unien kultaamia vanhuksia, joiden normaali arki vähitellen mutta väistämättä katoaa. Hän paljastaa lukijalle salattuja maailmoja, joihin vanhukset matkustavat, kun maanpäällinen nykyhetki ei näyttäydy heille enää samana kuin muille. Palkittu espanjalaistekijä käsittelee vakavia asioita hienovaraisella keveydellä nostattaen aiheen traagisuudesta huolimatta hymyn lukijan huulille ja samalla muistuttaen meitä siitä, ettei vanhusten arvoa saa unohtaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti