lauantai 21. helmikuuta 2015

Malcolm Mackay: Lewis Winterin on kuoltava

Tämän Malcolm Mackayn rikosromaanin sanotaan olevan Glasgow noir -trilogian ensimmäinen osa, vaikka ihan varma en ole tulenko jatkaneeksi tämän pitemmälle, mutta kelpo jännäri tässä on joka tapauksessa kyseessä: Lewis Winterin on kuoltava (Like, 2014; suom. Elina Koskelin; ISBN 978-952-01-0797-0).



Otetaanpa tähän lainaus teoksen esittelytekstistä:

Calum MacLean on nuori mies, joka asuu pienessä asunnossa enimmäkseen yksikseen. Hänellä on harvoja muita tuttuja kuin ne, jotka liittyvät hänen erityisosaamiseensa. Calum on freelancer, hän tappaa rahasta. Hän on erittäin hyvä työssään, omistautunut ja lojaali - mainioita ominaisuuksia ja juuri sellaisia, joita hänen toimeksiantajansa arvostavat. Hän tekee perusteellisen taustatutkimuksen kohteistaan ja on toimeen ryhtyessään nopea ja siisti. Eräänä aamuna Calumin puhelin soi, ja paikallisen rikollisjoukkion edustaja kutsuu hänet tapaamiseen. Heidän vakinainen työntekijänsä on väliaikaisesti poissa pelistä, ja Calumille tarjotaan tehtävää hänen paikkaajanaan. Calum suostuu, mutta vain keikkaan kerrallaan - hän ei halua kenenkään palkkalistoille, hän pitää työnsä itsenäisyydestä. Calumin ensimmäinen tehtävä rikollisjoukkiolle on hoidella pois päiviltä muuan yhteinen tuttu, Lewis Winter, katutason huumekauppias, joka on tunkeutunut isompiensa reviirille. Calum valmistautuu tehtäväänsä tavoilleen uskollisen huolellisesti ja tekee iskunsa kliinisesti. Ikävä kyllä hän ei tajua, että jotkut hyvin vaikutusvaltaiset rikolliset haluavat kostaa Lewis Winterin kuoleman. Yhtäkkiä metsästäjästä tulee riistaa.


Palkkatappaja rikostarinan päähenkilönä ei ole ihan tavanomainen ratkaisu, mutta aika lailla tällekin lähtökohdalle on esikuvia, joten pitää kysyä kuinka hyvin Mackay urakastaan suoriutuu. Ihan hyvin, täytyy sanoa, vaikkakin tällainen palkkatappajan työn arkipäiväistäminen tuntuukin tarkoitushakuiselta ratkaisulta. Mikä romaanissa on hyvää on tämän "työn" arkipäivän hyvin konkreettinen kuvaaminen, sillä tavalla että voi puhua suorastaan katu-uskottavuudesta.

Ja kun tämän nyt kirjoitin, teinpä niin että menin Helmetiin varaamaan teoksen jatko-osan How a gunman says goodbye, jota ei ole vielä suomeksi saatavillakaan.

Ei kommentteja: