En ole Mons Kallentoftin romaaneihin aiemmin tarttunut, eikä tämä rikoskertomus mitenkään järisyttävää vaikutusta tehnyt, itse asiassa unohdin kirjan juonen lähestulkoon heti sen luettuani, mutta nyt kun rupesin kirja-arviota laatimaan ja muistelemaan romaanin tapahtumia, ei tämä huono dekkari ollutkaan: Sydäntalven uhri (Schildts, 2012; suom. Mirja Hovila; ISBN 978-951-50-2186-1).
Teos aloittaa Malin Fors -trilogian, mutta käsittääkseni sarjassa on myöhemmin ilmestynyt paljon enemmänkin romaaneja, eli trilogiaksi tämä ei jäänyt.
Teos on melko tavanomainen poliisijännäri, vaikka päähenkilönä onkin naispuolinen poliisi, vieläpä yksinhuoltaja. Poliisilaitoksen sisäiset ristiriidat sekä henkilökohtaisen elämän solmut sekoittuvat rikostutkimuksen kiemuroihin.
Itse tarina oli tusinatavaraa, mutta ehkä päähenkilössä kuitenkin on jotakin omaperäistä. Näin ollen laitoin trilogian seuraavan osan Suvisurmat-romaanin varaukseen Helmetissä. Tässä vielä lainaus teoksen esittelytekstistä:
Helmikuu on kylmin miesmuistiin. Erään aivan erityisen ankaran pakkasyön jälkeen keskeltä jäistä, tuulenpieksemää tasankoa löytyy alaston ruumis. Yksinäisen tammen oksaan hirtetty mies on poikkeuksellisen lihava, raa'asti pahoinpidelty ja lähes tunnistamattomaksi poltettu. Ylikonstaapeli Malin Fors ja hänen kollegansa Linköpingin poliisin väkivaltaosastolla saavat kokea, että talvi muuttuu vielä astetta hyytävämmäksi. Kuka mies on? Kuka hänet on pahoinpidellyt ja tappanut? Voisiko kyseessä olla rituaalimurha?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti