Matti Rämö polkee myötätuuleen ja vastatuuleen Islannissa, ja hienosti tämä matkakertomus rullaa, jylhien maisemisen keskellä: Polkupyörällä Islannissa - tuulen tiellä laavakenttien poikki (Minerva, 2013; ISBN 978-952-492-733-8).
Luin aiemmin Rämön Jäämeri-kirjan ja tiesin suunnilleen mitä odottaa, mutta omat yllätyksensä tässä Islannin reissussa oli, vuosi Jäämeren pyöräilyn jälkeen.
Jäämeri-kirjan lopussa oli pitkä kuvaus siitä, millaisia varusteita Rämö pyöräretkellään käyttää. Tässä kirjassa vastaavaa liitettä ei ollut, mutta melko lailla samoilla vehkeillä oltiin edelleen liikkeellä.
Tosin painon tasaamiseksi (ja takarattaan pinnojen kestämisen vuoksi) pyörässä oli tällä kertaa myös etulaukut. Ja polkimet olivat järeämpää mallia, jotta poljinrikkoja tapahtuisi vähemmän.
Ilman haavereita ei mennyt tämäkään reissu, sillä pyörän tukijalka meni irtipoikki, ja tästä oli aika lailla harmia pysähtyessä ja liikkeelle lähtiessä. Ja omat haasteensa oli myös purojen ja jokien ylittämisessä, sillä tien laatu vaihteli aika lailla Islantia ympäri ajellessa.
Kirjasta löytyy myös melkoisen tunnelmoivaa tekstiä, suorastaan proosarunoa, kun pyöräilijä oikein herkistyy havaitsemaan ympärillä olevaa luontoa. Tästä ei luontokuvaus paljon parane, ja ihmisen paikka maailmassa, se on tässä.
Tekstit
some are different, some the same
8 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti