sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Josh Bazell: Villipeto

En olisi tätä Josh Bazellin romaania lainannut, jos olisin tiennyt sen teoksen Niittaa noutaja jatko-osaksi, mutta ei se lukukokemusta haitannut, reipas jännäri tämä on: Villipeto (Siltala, 2013; suom. Markku Päkkilä; ISBN 978-952-234-147-1).



Kirja on melkoisen pähkähullu tarina lääkäristä joka on töissä risteilyaluksella joka maksaa henkilökunnalle minimipalkkaa eikä aina sitäkään. Tarina on niin kiero, että lienee syytä lainata kirjan esittelytekstiä tähän:

Lionel Azimuth (ent. tohtori Brown ja palkkamurhaaja Pietro Brnwa) pakoilee mafiaa ja haaskaa elämäänsä laivalekurina risteilyaluksella. Surkeutensa alhossa hän ottaa vastaan omalaatuisen miljardöörin Ujo-Billin tarjoaman keikan, ja löytää itsensä etsimästä legendaarista järvihirviötä minnesotalaisesta pikkukaupungista.

Tutkimusmatka pakottaa Lionelin samaan kanoottiin katastrofeihin erikoistuneen paleontologin Violet Hurstin kanssa, joka on kuuma pakkaus, muttei ihmisenä ihan niitä elämänmyönteisimpiä. Kumpi mahtaa löytää Lionelin ensin - järvihirviö vai mafia?


Entinen palkkamurhaaja lääkärinä on jo riittävän kummallista, mutta koko kirja on ahdettu täyteen vastaavaa mustaa huumoria, jopa siinä määrin että se alkaa vaikuttaa itsetarkoitukselliselta. Mutta hyvin Bazellin kerronta rullaa eteenpäin, ja vaikka kirjan henkilöhahmot ovat kaikki jollain tavalla vinksahtaneita ja luontaantyöntäviä, on heissä samalla jotain arkisen tuttua niin että tarina vetää mukanaan.

En tiedä onko tälle romaanille tulossa vielä jatkoa, ja jos on, en ihan heti halua sitä tietääkään, mutta pienen levähdystauon jälkeen voisi tämän palkkamurhaaja-lääkärin pariin vielä palatakin.

Ei kommentteja: