Fred Vargas pistää komisario Jean-Baptiste Adamsbergin jälleen kerran hämmennyksiin, mutta vielä enemmän hämmennyksissä ovat hänen kollegansa jotka yrittävät ymmärtää mitä komisario nyt oikein on saanut päähänsä: Normandialainen tapaus - komisario Adamsbergin tutkimuksia (Gummerus 2013; suom. Marja Luoma; ISBN 978-951-20-8775-4).
Myös teoksen lukijat ovat hämmentyneet, sillä Helmetissä teos oli saanut vain kolme tähteä (kolme arviointia), mikä tuntuu olevan alakanttiin. Toisaalta Helmetissä oli dekkarista kommentti: "Jos Vargasin kirjoista alkaa etsiä järkeä tai uskottavuutta, ei niistä oikeastaan pysty nauttimaan."
Kirjassa törmätään vanhaan pohjoiseurooppalaiseen legendaan, joka kertoo aaveratsastajien joukkiosta, Raivoisasta armeijasta, joka saapuu noutamaan murhamiehet, varkaat ja muut konnat. Tässä lainaus kirjan esittelytekstistä: "Nuori nainen normandialaisessa pikkukylässä on nähnyt tämän pahamaineisen joukkion kulkevan pimeässä huutaen, ja kaikki kylän asukkaat, joiden omatunto ei ole puhdas, alkavat pelätä. Naisen kauhistunut äiti hakeutuu sinnikkäästi Adamsbergin puheille ja vakuuttaa, että pian ihmisiä kuolee."
Vargasin dekkarit eivät oikeastaan ole dekkareita, vaikka muodollisesti tässä rikosta selvitetäänkin ja rikollinenkin löytyy. Mutta enemmänkin teoksissa on kyse tunnelman luomisesta, haahuilemisesti pitkin poikin maisemaa, kohtaamisista erikoislaatuisten ihmisten kanssa, ratkaisun etsimisestä ongelmaan siten että sekä ratkaisu että ongelma ovat kummatkin lopultakin aivan toisarvoisia.
Tarinan keskiössä on aaveratsastajien joukon nähnyt Lina ja hänen perheensä, kokoelma hahmoja jotka ovat kaikki vallan kummallisia, siinä määrin että Adamsberg joka hahmona on jo valmiiksi hahmoton joutuu kerrassaan hämmennyksiin:
- Tapaatte vielä Vendermotin perheen. Älkää hirveästi hämmästykö, Linan kolme veljeäkin ovat täysiä kaistapäitä. Niin kuin sanoin, Adamsberg, heillä on siihen syitä vaikka millä mitalla. Isä terrorisoi heitä kaikkia. Jos haluat, että kaikki sujuu hyvin, älä vain missään nimessä lähesty Antoninia äkkinäisesti.
- Onko hän vaarallinen?
- Kaikkea muuta. Hän pelästyy heti kun hänen lähelleen tullaan, ja koko perhe suojaa häntä yksissä tuumin. Antonin uskoo vakaasti, että hänen vartalonsa koostuu puolittain savesta.
- Kerroitkin siitä jo.
- Murenevasta savesta. Antonin luulee menevänsä rikki, jos häntä tönäistään liian kovaa. Ihan pähkähullua. Muuten hän vaikuttaa kyllä ihan normaalilta.
Ihan parhaimmillaan Vargas ei tässä dekkarissa ole, mutta sekin riittää vallan mainioon lukukokemukseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti