Neil Gaimanin Sandman-sarjakuvakirjojen yhdeksäs osa oli haastavaa luettavaa, ja muutamaan otteeseen tuntui siltä että ote alkoi livetä ja tarina karata hyppysistä, mutta sitten jatkoin lukemista, ja pääsin loppuun asti: The Sandman, Volume 9 - The kindly ones (DC Comics, cop. 1996; ISBN 978-1-56389-205-9).
Teoksen kuvittajia, värittäjiä ja tekstaajia on kokonainen lista: Marc Hempel, Richard Case, D'Israeli, Teddy Kristiansen, Glyn Dillon, Charles Vess, Dean Ormston, Kevin Nowlan, Danny Vozzo ja Todd Klein. Joiltakin osin tuntui siltä, että piirrosjälki vaihteli turhankin paljon, enkä joiltakin osin pitänyt piirrostyylistä erityisen paljon.
Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö tässä olisi suuresta sarjakuvasta kyse, sivujakin teoksessa on 352, ja tarina polveilee moneen suuntaan. Klassista kreikkalaista tragediaa tässä kerrotaan uusiksi, ja unien herra Morpheus joutuu tarinan uhriksi ja kärsijäksi, osin syyttömänä, osin epäilemättä syystä, ja lukija joutuu miettimään sitä missä määrin Morpheus itse kietoo itsensä tarinan pauloihin.
Tämä ei ollut helppo sarjakuva luettavaksi, pituutensa ja tarinansa moniuloitteisuuden takia, ja varmaankin teos olisi syytä lukea muiden Sandman-sarjan teosten jälkeen, siinä määrin tässä tuntui olevan viittauksia muihin kirjoihin.
Oma tuntemukseni teoksesta oli kahtalainen, toisaalta oli pakko ihailla tarinankerronnan monitasoisuutta ja rikkautta, mutta toisaalta kertomus tuntui myös itsetarkoitukselliselta, tuntui siltä että onko lopulta väliä mitä näille hahmoille tapahtuu, jaksaako heistä lopulta välittää.
Tekstit
he’s right
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti