Jennifer Lynn Barnes: Nobody

Jennifer Lynn Barnes tarjoaa melko heppoisista lähtökohdista paikoitellen ihan näppärän jännärin: Nobody (Egmont, 2013; ISBN 9781606843215). Luin kirjan e-kirjana Helmetin kautta, mutta se on saatavissa myös painettuna versiona.



Otetaanpa tähän lainaus kirjan esittelytekstistä:

There are people in this world who are Nobody. No one sees them. No one notices them. They live their lives under the radar, forgotten as soon as you turn away. [...] That’s why they make the perfect assassins.

Kirja kertoo salaperäisestä Instituutista, joka pyrkii eliminoimaan niin sanottuja Null-ihmisiä jopa murhaamalla heidät. Null-ihmiset hyväksikäyttävät toisia ihmisiä säälimättömästi, antamatta mitään vastineeksi. Käsikassaranaan Instituutilla on ihmisiä, Sensoreita, joilla on tavallista terävämmät aistit, joten he pystyvät tunnistamaan Null-ihmiset ja tarttumaan toimeen. Mutta sitten ovat vielä Nobody-ihmiset, Null-tyypin vastakohta, siis ihmiset joita kukaan ei huomaa ja joihin kukaan ei kiinnitä huomiota. Siis täydelliset salamurhaajat!

Barnes kertoo tarinan Nix-nimisestä nuorukaisesta, joka on Instituutin paras salamurhaaja, jota edes Instituutin terävimmilleen viritetyt agentit eivät kykene huomaamaan, sekä Claire-niminen nuori nainen, jota kukaan ei huomaa ja jonka olemassaolo unohtuu usein jopa omilta vanhemmiltakin.

Nix saa tehtäväkseen eliminoida Clairen, mutta homma meneekin pieleen. Nix ei kykenekään tekemään työtään, sillä Clairella tuntuu olevan kyky nähdä hänet, mihin kenenkään ei pitäisi kyetä:

Nix could not remember laughing. Ever. He'd tried once. Practiced. But with no one to listen, it was a horrible sound, and it hadn't brought him half the feeling of a single cut-long and thin-in one palm.

But now he was doing it. He was laughing. At Claire, clutching that blanket, giggling like a fiend. For a second, he thought that it would be enough, that this one moment would be enough to keep him and hold him and warm him for an eternity. He could kill her now.

Cut himself off, before this addiction went too far.

No, tämä salamurhaajan ja uhrin välinen kertomus alkoi vähän ajan kuluttua jo pätkiä, ja siitä tarina meneekin alamäkeä. Käy ilmi että myös Claire on Nobody, ja Instituutti yrittää eliminoida hänetkin uhkana omalle olemassaololleen.

No, ehkä voisi sanoa että tämän tarinan lähtökohdissa on jotain kiinnostavaa, ihmisten jako taviksiin, Null-tyyppiin, Nobody-tyyppiin ja Instituutin Sensoreihin, mutta asetelma ei kerta kaikkiaan kanna kovin pitkälle. Taitavammissa käsissä tästä olisi voinut syntyäkin jotain.