Juhana Torkki: Puhevalta - kuinka kuulijat vakuutetaan

Juhana Torkki vakuuttaa - tai ainakin kovasti yrittää vakuuttaa - kirjallaan puhumisen taidosta: Puhevalta - kuinka kuulijat vakuutetaan (Otava, 2006; ISBN 951-1-20331-2). Ja kieltämättä Torkki moneen otteeseen osuu herkullisesti maaliin, sekä kritisoidessaan esitysten yleistä tasoa että vääriä käsityksiä siitä, mistä retoriikassa on kyse.



Teosta oli Helmetissä tätä kirjoittaessa 25 kappaletta, ja varauksia kolme, mutta sen verran paljon kirjoja oli lainattuna että jouduin palauttamaan oman kappaleeni ennen kuin olin lukenut sitä paljonkaan yli puolenvälin. Tähtiä teos oli saanut Helmetissä kolme, kymmenellä arvioinnilla, mikä kuvastaa ehkä kahtalaista suhtautumista teokseen: se on varsin haastava, ja joiltakin osin melko abstrakti.

Paikka paikoin Torkki kirjoittaa nasevasti, mutta joskus tuntuu että sisältö nasevuuden takana voi olla osin niukkaa:

Mikä on hyvän puhujan ja mestaripuhujan ero? Hyvä puhuja tuntee retorisia keinoja ja osaa käyttää niitä. Mestaripuhuja osaa olla käyttämättä tuntemiaan keinoja.

Mestaripuhuja ajattelee jokaista tilannetta päämäärän kannalta.

Torkin ajatus puheen rakentamisesta on ajatuksia herättävä, mutta kieltämättä osuva:

[P]uheessa tärkeintä on sanojen vaikutus. Hyvä puhuja ei sano sitä, mitä hänen "tekisi mieli", vaan sen, mika on tarpeen toivotun tuloksen synnyttämiseksi.

Tällä on kauaskantoisia seurauksia, esimerkiksi valikoinnin kannalta. Puhujan tehtävä on löytää sellainen sanojen jono, joka parhaiten edistää hänen päämääräänsä. Hän lausuu kuulijoille ne ja vain ne sanat, jotka tuottavat toivotun vaikutuksen.

Ja erityisen tärkeältä tuntui ajatus poisjättämisestä:

Puhe on prosessin lopputulos; valmistelevat pohdinnat ovat kohonneet puheen metatasoksi, ne ovat imeytyneet puhujan kieleen. Ne kuuluvat hänen puheessaan eikä hänen tarvitse niitä enää erikseen sanoa.

Tätä voisi verrata pianoesitykseen. Kappale sisältää teknisesti vaikean kohdan. Pianisti on esitystä varten tehnyt sormiharjoituksia, ottanut erilleen vaikean jakson, harjoitellut sitä hitaasti ja nopeasti, voimakkaasti ja hiljaa... Näitä harjoituksia hän ei esitä kuulijoilleen, niiden tulokset kuuluvat hänen elegantissa ja kauniissa soitossaan.

Luulenpa, että tähän teokseen täytyy palata vielä toisenkin kerran.