maanantai 24. kesäkuuta 2013

Donna Leon: Kuolema vieraalla maalla

Tämä on toinen Donna Leonin kirjoittama Guido Brunetti -dekkari, ja kolmas sarjasta lukemani, ja paras tähänastisista: Kuolema vieraalla maalla (Otava, 1998; suom. Titia Schuurman; ISBN 951-1-14855-9).



Sivuja dekkarissa on 317, eikä lukeminen sinänsä kovin kauaa vienyt, mutta paikka paikoin palasin lukemaan tekstiä uudestaankin, niin mainiosti Leon kirjoittaa. Kirja kertoo 1990-luvun Venetsiasta, ja tarinassa on monenmoista kytkentää: organisoitua rikollisuutta, Vicenzassa sijaitsevan amerikkalaisen sotilastukikohdan tapahtumia sekä terveyteen ja ympäristömyrkkyihin liittyviä kysymyksiä.

Leon pyörittää tarinaa Brunettin ympärillä taitavasti, olkoon kyse sitten poliisityöstä tai perhesuhteista. Brunettin esimies Patta on kertakaikkisen ikävä tyyppi, kuin upseerikoulusta karannut, mistä löysin pohdintaa Dekkaripäiviltä: "Donna Leonin dekkareissa törmää tämän tästä apulaispoliisipäällikkö Pattan ja komisario Brunettin väliseen dialogiin. Patta yleensä kutsuu alaisensa Brunettin puhutteluun. [...] Pattan johtamistaito tulee ilmeisesti suoraan armeijasta. Ainakin Patta on nöyrimmistä nöyrin ylöspäin ja ärhentelee ja komentaa alaspäin. Pattan kanssa ei voi kuvitellakaan keskustelevansa."

Brunettin lapset ovat murrosiässä ja tästä kapinallisuudesta Leon piirtää mainiosti muutamalla vedolla muotokuvan, siitä miten lapsille on tärkeää vastustaa vanhempien tapoja, esimerkiksi veden tuhlaamista viipymällä suihkussa pidempään.

Ja Brunettin vaimo Paola saa piirteitä jotka tuntuvat ankkuroiduilta tosimaailmaan, esimerkkinä tämä kuvaus Paolan aamuäreydestä sunnuntaiaamuisin:

Sama kohtaus oli näytelty ensimmäisen kerran heidän avioliittonsa toisena sunnuntaina, heidän ollessaan vielä häämatkallaan, kun Brunetti oli kumartunut nukkuvan vaimonsa ylle näykkiäkseen hellästi tämän korvaa. Kuullessaan teräksisen äänen sanovan: »Jos et heti lopeta, revin maksasi irti ja syön sen» hän oli tajunnut, että kuherruskuukausi oli ohi.


Ei kai tälle mitään voi. Olen jäämässä koukuun, näitä on saatava lisää luettaviksi.

Ei kommentteja: