Donald E. Westlaken Dortmunder-dekkarit ovat parhaimmillaan juuri tällaisia kuin tämä, sellaisia joissa voi kyllä aavistaa että nurkan takaa tulee käänne toisensa jälkeen, mutta silti yllättyy: Käytös hyvä kymmenen (WSOY, 1988; suom. Kalevi Nyytäjä; ISBN 951-0-15158-0).
Kansikuvasta voi päätellä, että ollaan kirkollisten asioiden kanssa tekemisissä, ja nunnia on mukana tarinassa useampiakin. Ja melkein koko Dortmnunderin kopla on mukana, kun isänsä kotiarestiin sulkema nuori nunna pitää vapauttaa, ja samalla on tarkoitus vapauttaa kerrostalon kaupat koruista ja muista vastaavista arvoesineistä.
Ja kuten Dortmunder-tarinoissa on laita, asiat eivät suju ihan niin kuin viimeisen päälle laaditut suunnitelmat antavat ymmärtää, luvassa on shokkeja toinen toisensa perään, eikä edes se taida auttaa että nunnat rukoilevat murtovarkaiden puolesta. Tai ehkä sittenkin...
Sekin lienee syytä mainita että romaanissa on Valmetin valmistamilla suomalaisilla rynnäkkökivääreillä oma roolinsa, tarinaan sopivalla kieron pähkähullulla tavalla. Mutta selviääkö Dortmunder siitä että häntä aiotaan käyttää rynnäkkökiväärin maalitauluna? No, onhan sarjassa ilmestynyt useampia romaaneja tämän jälkeenkin.
Tekstit
wanderlust
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti