Löydy - Brändää itsesi verkossa

Tuija Aalto ja Marylka Yoe Uusisaari ovat kirjoittaneet selkeän oppaan näkymisestä netissä. Teos Löydy - Brändää itsesi verkossa (Avain, 2010) houkuttelee lukijoita iskulauseella: "Jotta voisit löytää sen, mitä etsit tai sen, mitä et edes osaa etsiä, pitää sinut itse olla löydettävissä."

Teos täyttää erinomaisesti tavoitteensa ja on edelleen paras esitys henkilöbrändin luomisesta verkossa. Tämä kirja peittoaa paljon enemmän julkisuutta saaneen Brändikäs-kirjan 10-0 (tai ainakin 5-0), mutta aina eivät tasan käy onnen lahjat.

Kirjalla on kaksi pääteemaa, löydettävissä oleminen ja verkostot sosiaalisessa mediassa. Kirjan kohdeyleisö on tietotyön tekijät, siis ne jotka tarvitsevat aktiivista verkkoidentiteettiä: "Yhä useampaan työtehtävään liittyy verkostoitumista ja työnhakutilanteessa laajasta verkostosta vasta onkin etua."

Kirja on varsin hyvin ajan tasalla, vaikka kehitys kehittyy. Esimerkiksi suosituin sosiaalisen median verkostopalvelu Facebook on kasvattanut käyttäjämäärää kirjassa mainitusta puolesta miljardista ihmisestä jo yli 750 miljoonaan aktiiviseen käyttäjään, ja miljardin raja häämöttää. Mutta kirjoittajien perusviesti on pysynyt ajankohtaisena: "Facebookin käyttö kannattaa hallita hyvin."

Miten löytyä silloinkin kun juuri sinua ei etsitä? "Vaatii hyvää mainetta löytyä silloinkin, kun juuri sinua ei etsitä. Hyvän maineen voi ansaita toimimalla verkostoissa, esimerkiksi jakamalla hyödyllistä ja hauskaa sisältöä."

Taustalla on myös työn muutos yksilön tasolla: "Työntekijät ovat työmarkkinoilla toistensa kilpailijoita, jolloin erottautuminen ja oman osaamisen esille tuominen nousee tärkeiksi taidoiksi. Toisaalta verkostomaisessa toimintaympäristössä tarvitaan kykyä hakeutua joustavasti yhteistyöhön. Nopeutuva tuotekehitys edellyttää, että projekteihin saadaan nopeasti juuri oikeanlaisia osaajia."

Entä pitäisikö verkkoidentiteetin liittyä työnantajaan vai olla itsenäinen? "Oman, työnantajasta riippumattoman verkkoidentiteetin käyttö [...] tarjoaa [...] suuremman liikkumavaran, mahdollisuuden itsenäisiin ratkaisuihin ja riippumattomuuden työsuhteen jatkumisesta."

Kirjoittajat havainnollistavat verkkoelämän ulottuvuuksia neliosaisella kaaviolla, jossa mennään julkisesta ei-julkiseen/yksityiseen ja ammatillisesta henkilökohtaiseen.

Henkilökohtainen elämä tapahtuu yhä useammin netissä, sillä yksityisen verkkoelämän alueelle kuuluvat talous, terveys ja sähköinen asiointi. Kenelle muulle kuin yksilölle kuuluvat esimerkiksi pankki- ja veroasiat ja ostokset verkkokaupasta?

Työelämässä yhteistyö on yhä enemmän verkkovälitteistä, varsinkin suurissa kansainvälisissä organisaatioissa tai silloin kun toimintakenttä on kansainvälisesti verkostoitunut. Kannattaa perehtyä tarjolla oleviin välineisiin!

Kirjoittajat viittaavat Euroopan komission kesällä 2010 julkistamaan Digitaalistrategiaan: "Organisaatioviestinnän muutosten keskeisiksi piirteiksi nostetaan liikkuvuuden ja sosiaalisuuden kasvu sekä yritys- ja yhteisöviestinnän muuttuminen tiukan hierarkkisesta vapaammaksi ja tasa-arvoisemmaksi."

Julkinen ammatillinen verkkoelämä on kaksiulotteista, toisaalta voi olla esillä työnantajan tarjoamassa roolissa tai toisaalta voi esiintyä omana ammatillisena itsenään. Työroolissa verkkoon meneminen on joka tapauksessa hyödyllistä: "Verkkoviestintätaidot ja oman alan sosiaaliset verkostot ovat arvokasta pääomaa tämän päivän työmarkkinoilla. Jos työssä tarjoutuu mahdollisuus kartuttaa näitä taitoja, siihen kannattaa tarttua."

Verkossa toimiminen tuo monenlaisia hyötyjä: "Kunhan pääsee yli peloista ja estoista ja onnistuu murtamaan omat vallitsevat uskomuksensa [...] huomaa, että oman ajattelun ja toiminnan näkyväksi tekeminen on palkitsevaa, hauskaa ja hyödyllistä. Jopa omissa tiedoissa olevien aukkojen tunnustaminen voi edistää auktoriteettia ja asiantuntijuutta, vaikka äkkiseltään luulisi toisin. Ääneen ajatteleminen ja keskeneräisten ajatuskulkujen kirjaaminen kiinnostuneiden ruodittavaksi voi jouduttaa töiden valmistumista."

Entä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ylipäänsä? "Vaikuttava verkkopersoona käyttää aikaansa myös kanssaihmistensä hankkeiden edistämiseen odottamatta suoria vastapalveluksia. Verkossa on tyypillistä luottaa siihen, että hyvä kiertää."

Aina ei verkosta löytyvä tieto ole asiallista tai puolueetonta, mistä esimerkkinä kirjoittajat tuovat esille vuoden 2009 sikainfluenssa-tilanteen. Verkon hakukoneet nostivat kärkeen kaupallisen tahon tuottaman sivuston, jossa ei ollut mukana viranomaistietoa. Kirjoittajat patistelevat julkishallintoa aktiivisuuteen: "Olisikin hyvä, että viranomaiset käyttäisivät sosiaalista mediaa yhteiskunnalle tärkeän tiedon levittämiseen ja jalkautuisivat ketterästi sinne, missä kansa viettää aikaansa eli keskustelupalstoille ja yhteisöpalveluihin."

Lopuksi: Kirjoittajat muistuttavat, että olemme verkossa edistääksemme ammatti-, harrastus- tai muita tavoitteita, verkossa oleminen ei ole tavoite sinänsä. Tämän kun aina muistaisi...