Syty ja sytytä - Valmentavan johtamisen filosofia

Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen ja Kallu Tuominen ovat kirjoittaneet inhimillisen kirjan johtamisesta. Teos Syty ja sytytä - Valmentavan johtamisen filosofia (Talentum, 2005) ei ehkä ihan joka sivulla vältä karikkoja, mutta hyvin kirjoittajat tarinastaan selviävät.

Niin, se tarina: kirjan kehyskertomuksena on tutun kuuloinen kertomus valtakunnasta, kuninkaasta, prinsessasta ja ritarista - sekä tietenkin lohikäärmeen ja muiden vastusten voittamisesta.

Kirjassa puhutaan liike-elämästä, mutta myös ihmisistä: "Meidän uskomuksemme on, että työelämässä ja johtamisessa tärkeintä on ihminen. Taloudellinen menestys on arvokas seuraus hyvin tehdystä työstä. Työ pitää tehdä ensin hyvin. Asiakkaiden tarpeet pitää ensin täyttää. Ihmiset pitää ensin saada täyttämään paikkansa osana työorganisaatiota. Sitten voimme odottaa tavoittelemaamme tulosta."

Vaikka kirjassa voi nähdä rautanyrkin silkkihansikkaassa, ovat kirjoittajat mielestäni onnistuneet tavoittaneet jotakin olennaista johtamisesta tämän päivän avoimessa maailmassa. Esimerkiksi sopii muun muassa sisäisten palkkioiden - kuten työn mielekkyys ja työn ilo - korostaminen ulkoisten palkkioiden - esimerkiksi palkan tai käskyn - sijaan.

Seuraavassakin voi nähdä sekä tiukkaa tulostavoitetta että inhimillistä johtamista - eivätkä ne välttämättä ole ristiriidassa: "Ulkoiset palkkiot ovat yleensä kestoltaan lyhytaikaisia. Niitä täytyy toistaa usein, jotta motivaatio ei laskisi. Sisäiset palkkiot ovat kestoltaan pitkäaikaisempia, ja niistä voi tulla pysyvän motivaation lähde. Kannattaa siis aina pitää huoli siitä, että sisäiset motivaatiotekijät ohjaavat tekemistä mahdollisimman paljon."

Johtamisen lähtökohtana kirjoittajat esittävät "henkisen älyn" käsitteen, siis sen että johtaja on sekä tekijä, kokija että näkijä ja hahmottaa päätösten syyt ja seuraukset laajalti: "Olen päätöksenteossa ja toimissani moraalinen, olen yhteydessä arvomaailmaani, arvostan ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta. Tiedän mikä merkitys näillä on ihmisille."

Kirjoittajat kysyvät "Miksi kannattaa kysyä miksi?" ja painottavat henkisen älyn kypsymistä, pysähtymistä miettimään missä oikein mennään: "[Alitajuntamme] tietää, mihin suuntaan olisi hyvä jatkaa matkaa tai millaisia asioita tulee välttää. [...] [H]enkisen älyn kypsyminen on vahvistuvaa kykyä ottaa vastaan sisäisen minän epämääräisiä viestejä, kykyä tulkita niitä ja tehdä niistä omaa ja oman yhteisön elämää rakentavia johtopäätöksiä."

Yhteenveto: Miettimään haastava, ajatuksia herättävä, osin ristiriitainen kirja, joka ansaitsee tulla luetuksi.