Näen syksyssä kevään - Runoja kuudelta vuosikymmeneltä

Pertti Nieminen on runoilijana muuttunut, pysynyt samana. Martti Anhavan valikoima kokoelma Niemisen tuotannosta on julkaistu nimellä Näen syksyssä kevään - Runoja kuudelta vuosikymmeneltä (Otava, 2009).

Teoksen jälkisanat on kirjoittanut Tuulia Toivanen, ja sieltä löytyykin mainio johdatus Niemisen runouteen. Itselleni Nieminen on tuttu lähinnä vanhojen kiinalaisten runojen kääntäjänä, ei niinkään oman tuotantonsa vuoksi, joten oli mukava tutustua tähän reilun 500 sivun valikoimaan.

Terävä ja iskevää, kantaa ottavaa - ja samalla myös filosofista, mietiskelevää. Runot ovat monitahoisia, tyyli muuttuu, mutta jokin kai pysyy samana, kuvittelisi. Ehkä jonkinlainen konkretia kaikessa filosofisuudessa ja kantaaottavaisuudessakin on aina mukana: se missä ihminen elää.

Nieminen käy vuoropuhelua muiden runoilijoiden kanssa, viittauksia löytyy niin tematiikasta ja fraaseista kuin toisinaan myös suoraan, nimettynä:

Ch'üan-ch'i,
vuorten linnuilta kuulin nimesi.
Mikä vahinko,
että me molemmat
      tahdomme olla yksin.

Otetaan myös esimerkki iskevästä pistosta, runo nimeltä "Barbaroi":

Nopeimmin uusiutuvia luonnonvaroja
ovat puupäät ja kivisydämet.
Niitä eivät tuhoa myrkyt eivätkä saasteet:
mitä tehokkaammin yrität ne tappaa,
sitä tiuhemmin niitä sikiää,
sen ylemmäs ne kiipivät
sorakuoppiensa seinämiä.

Ja tässä toinen, joka antaa ymmärtää että kiinalaisten runoilijoiden kritiikki vallanpitäjiä kohtaan on ajatonta, tässä ajassa myös:

Näin unessa Chuangtsen, jonka kieli aikoinaan sivalteli
ruhtinaita vereslihalle.
    "Mihin me oikein olemme joutuneet?" kysyin.
    "Et ole tainnut ymmärtää sanojani", arveli Chuangtse,
"lue uudellen, mitä kirjoitin suurista varkaista."
    Luin. Heräsin yhteiskuntaan, joka on meiltä varastettu.

Ja tässä lienee ohjetta muille, runoilijoillekin:

Ihminen, joka ei alati elä sovittamattomien ristiriitojen
tunnossa, ei voi olla henkisesti terve.

Jos jotain kirjasta erityisesti nostaisin esille, olisi se - jonkinlaisen epäilyn jälkeen - ehkä sittenkin kirjan loppupuolen runot lastenlapsista ja lastenlapsille. Viisautta, lapsilta, lapsille, lasten silmien, korvien kautta. Lumoavaa, näissä runoissa näkyy kevät syksyssä.