Länsimaiden perikato

Oswald Spenglerin teos Länsimaiden perikato ilmestyi alunperin 1918-1922 ja suomennettiin 1961 (lyhennettynä versiona). Tämäkään versio ei kovin lyhyt ole, 460 sivua intensiivistä tekstiä. Paljon kirjassa on löydettävää, ja se tuntuu huomattavasti moniulotteisemmalta ja moniselitteisemmältä kuin sitä koskevista viittauksista voi päätellä.

Toisaalta en ole ihan varma, olenko samalla aallonpituudella Spenglerin kanssa; ainakin se jonkin verran häiritsee miten vakuuttunut hän on näkemyksensä ainutlaatuisuudesta. Eivätkä tosiasiat tunnu aina paljon painavan Spenglerille.

Teksti on hämmentävän sokkeloista, josta selviää vain lukemalla sinnikkäästi eteenpäin. Esimerkiksi tämä melkein sai lopettamaan lukemisen: "Matemaattinen laki on keino tajuta kuolleita muotoja. Analogia on keino ymmärtää eläviä muotoja. Tällä tavoin eroavat maailman polariteetti ja periodisuus toisistaan."

Spenglerille keskeistä ovat kulttuurin ja sivilisaation käsitteet: kulttuuri tulee ensin, ja sitä seuraava sivilisaatio on loppuvaihe, "talvi", jossa mennään kohti väistämätöntä loppua. Tästä esimerkkinä on länsimaiden perikato.

Se ettemme elä kulttuurin vaan sivilisaation aikakautta pitää tunnistaa ja tunnustaa, ja sopeutua siihen: "Sivilisaatiot ovat korkeamman ihmislajin äärimmäisiä ja keinotekoisia tiloja. Ne ovat päätös; ne seuraavat tulevaa tulleena, elämää kuolemana, kehitystä jäykistymisenä, maaseutua ja sielullista lapsuutta henkisenä vanhuutena sekä kivisenä ja kivettyneenä maailmankaupunkina. Ne merkitsevät peruuttamattomasti loppua, mutta sisäisellä välttämättömyydellä niihin on yhä uudelleen päädytty."

Eräänlaisesta pessimismistä (tämä on lukijan subjektiivinen kokemus) huolimatta Spengler näkee tilaa älylliselle toiminnalle: "Ei ole kysymys vähempiarvoisesta seikasta kuin siitä, onko aito filosofia yleensä mahdollista tänään tai huomenna. Tulisi vaieta siitä, mikä ei koske ja muuta erittäin syvästi jonkin ajan koko elämää. Ja mikä jo eilen oli mahdollista, ei enää tänään ole lainkaan välttämätöntä."