Tutustuin kesällä kahteen uuteen suomalaiseen dekkaristiin: Matti Remes ja Seppo Jokinen. Samalla tuli mieleen, että aika monella suomalaisella paikkakunnalla on oma dekkarihahmo - Helsinki ja Turku nyt lienevät tunnetuimmat.
Remeksellä on Hangossa seikkaileva Ruben Waara. Jokisella puolestaan Tampereella polkupyöräilevä komisario Sakari Koskinen.
Matti Remeksen Pako tuli luettua, ja onhan sitä kehuttukin. Ihan hyvä tuttavuus suomalaiseksi dekkariksi, jonkintasoista omaperäisyyttä on, mutta ehkäpä tämän tyyppiset kuviot alkavat olla kovin kaluttuja jo?
Tässä oli venäläinen tappaja, vankilapako ja kaikenlaista muuta yllättävää. Mutta enpä tiedä tartunko näihin Waara-dekkareihin uudestaan. Jotenkin vain juttu ei lähde kunnolla käyntiin, kaikesta kohelluksesta huolimatta.
Seppo Jokiselta on tullut luettua kolme dekkaria: Koskinen ja pudotuspeli, Vilpittömässä mielessä ja Räätälöity ratkaisu. Mielenkiintoisia kaikki, vaikka ei tässäkään voisi sanoa että hirveän omaperäinen Jokinen olisi kirjoittajana.
Mutta jotain Tampereen seudussa on sellaista, joka sai lyhyen ajan sisällä lukemaan kolme dekkaria peräjälkeen. Ehkäpä se on henkilöhahmojen jokseenkin realistinen kulmikkuus, vaikka sinänsä perinteisestä poliisidekkarista tässä kyse onkin. Jarkko Sipilän Takamäki näistä tulee vähän mieleen, manselaisena versiona vaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti