tiistai 16. elokuuta 2011

He ja me

Kemppinen kirjoitti väkivallasta ja siitä mitä historiasta pitäisi oppia: "Samaan aikaan kuin me keskitymme harmittelemaan, kiukuttelemaan tai vihaamaan jotain joukkiota, omat lapsemme ovat heitteillä ja opettelevat kohta muualta saadun mallin mukaan polttamaan asuntoja ja autoja, ryöstelemään kaupoista ja paiskomaan poliisia kivillä."

Briteissä ilmestyi vuonna 2010 Will Huttonin kirja reiluudesta: "Them and Us: Politics, Greed and Inequality - Why We Need a Fair Society". Hutton diagnosoi kirjassaan brittiyhteiskunnan kasaantuvia ristiriitoja ja sisäistä epäluottamusta. Toki on niin, että ongelmia on helppo ennustaa - oikeaan osuneita profeettoja on yllättävänkin paljon - mutta Hutton pystyi myös kertomaan myös mitä tarttis tehdä.

Huttonin mukaan reiluuden käsite on kaiken ytimessä. Jos koemme, että itse kutakin, niin tavallista tallaajaa kuin eliittiä, kohdellaan yhteiskunnassa jotakuinkin reilusti, hommat hoituvat.

Mutta jos joku saa työstään kohtuuttomia palkkioita - kuten investointipankkiirit - tai ikävästä teosta ei seuraa sanktioita tai rangaistusta - kuten investointipankkiireja ja heidän kanssaan liitossa olevaa eliittiä - kasvaa paine ottaa oikeus omiin käsiin. Epäreiluuden kokemus on Briteissä ihan toista luokkaa kuin Suomessa, mutta kyllähän tämmöistä oireilua meilläkin on.

Britanniassa hyvinvoinnin erot ovat suuria jopa paikallisen terveyspiirin alueella: "Those in the most well-off ward can typically expect to live for fourteen years longer than those in the most deprived ward."

Sama ilmiö näkyy myös työelämässä menestymisessä: eliitin joukkoon pääsee yhä harvempi "valtion koulun" kasvatti, sillä koulujärjestelmä on rapautunut. Ei tässä reiluudesta juuri voi puhua!

Haasteita riittää. Sekä oikeiston että vasemmiston aiemmat linjat ovat ajautuneet umpikujaan. Kumpikin on ajanut sisäpiiriläisten etua, olkoon kyse sitten ammattiliittolaisista tai investointipankkiireista.

Hutton kirjoittaa Britannian suurista haasteista: "Britain in 2010 is at a crossroads. It has to devise a new way of making its living in the world because the big bet on big finance, property and construction didn't pay off. A wave of new possibilities driven by science and technology is creating fantastic opporturnities, but if we do not seize the moment we risk becoming an economic backwater. Britain has to create a national innovation system by increasing investment in research, disseminating new technologies, building great young companies, promoting open access and competition, mobilising finance and revolutionising its approach to education, training and learning. In other words, it has to do nothing less than rething its whole approach to capitalism in order to unleash a flood of productive entrepreneurship."

Sosiaalisia eroja tulee kaventaa: "Social polarisation must be halted and reversed. Britain cannot confront its challenges if great swaths of its society are disenfranchised and marginalised. Potential talent cannot be allowed to stand idle; potential opporturnity cannot be squandered. Our ailing cities and neighbourhoods must be given their chance."

Ja reiluuteen tulee panostaa tosissaan. Parempiosaisten suhteeton etulyöntiasema on kestämätön lähtökohta: "The fact of disproportional disadvantage and the capture of opporturnity by the priviledged is a standing reproach to any conception of fairness. Fairness is the value that must saturate and animate the reinvention of British capitalism, our society and the reshaping of the British state."

Kun pinnan alla kytee epäreiluuden aiheuttama tyytymättömyys, siinä on tilaisuus - niin populisteille poliitikoille kuin oikeuden omaan käsiin ottajille. Mutta reiluus, se tekee tyhjäksi yhteiskunnan tuhoon johtavat kehityskulut.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää pohdintaa.
Oikeudenmukaisuus on todella länsimaisen kulttuurin ja oikeuslaitoksen ensimmäisiä arvoja. Jos se romahtaa, ollaan samassa tilanteessa kuin Kreikka, Venäjä ja monet maat, missä korruptio rehoittaa ja joku korjaa potit itselleen muitten tietämättä.

Juha Haataja kirjoitti...

Jep. On oikeastaan kummallista miten sokeita sivilisaatiot voivat olla omille keskeisille arvoilleen - kunnes ne kyseenalaistetaan erilaisissa kriiseissä. Ja silloin voi olla jo liian myöhäistä lähteä puhumaan eettisistä periaatteista ja sen sellaisista asioista.